Kipsikäsittely vähensi fosforin huuhtoutumista eri maiden peltomaista GYPREG-projektin kokeissa. Tulokset tukevat menetelmän laajempaa hyödyntämistä Itämeren alueella, mutta käyttöönotto edellyttää paikallista tutkimustietoa, toimivaa logistiikkaa, sääntelyä ja pysyvää rahoitusta.

Maataloudesta vesistöihin kulkeutuva fosfori rehevöittää Itämerta. Suomen ympäristökeskuksen johtamassa GYPREG-projektissa (2023–2026) selvitettiin, voisiko Manner-Suomessa jo käytössä olevaa peltojen kipsikäsittelyä hyödyntää myös Ahvenanmaalla, Ruotsissa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa.

Projektimaissa tehdyt kenttä- ja laboratoriokokeet antoivat rohkaisevia tuloksia. Suomen ympäristökeskuksen laboratoriokokeissa kipsi vähensi fosforin huuhtoutumista kaikkien partnerimaiden maanäytteissä.

Kipsi eli kalsiumsulfaatti auttaa pidättämään fosforia maaperässä. Samalla se parantaa viljelymaan mururakennetta ja vähentää eroosiota. Näin käsittely vähentää sekä maa-ainekseen sitoutuneen että liuenneen fosforin kulkeutumista pelloilta vesistöihin.

– Kipsi ei ratkaise kaikkea, mutta se on edullista ja soveltuu suurille peltoaloille. Kipsin avulla saadaan lisäaikaa pienentää peltojen helppoliukoisen fosforin pitoisuutta, sanoo GYPREG-projektin johtaja Petri Ekholm Suomen ympäristökeskuksesta tiedotteessa.

Suomessa kipsikäsittely on jo vakiintunut vesiensuojelumenetelmä maataloudessa. Kipsiä on levitetty noin 90 000 peltohehtaarille, ja käsittely on vähentänyt näiltä pelloilta vesistöihin kulkeutuvaa fosforikuormitusta keskimäärin noin puolet. Kipsiä on Suomessa hyvin saatavilla, sillä Yaran Siilinjärven fosforihappotuotannossa sitä syntyy sivutuotteena yli miljoona tonnia vuodessa.

Muissa GYPREG-projektin maissa menetelmä on vielä melko tuntematon.

Projektin arvion mukaan Suomessa, Ruotsissa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa on yhteensä noin 5,2 miljoonaa hehtaaria savipeltoja, joille kipsikäsittely voisi teoriassa soveltua. Käytännössä käsiteltävä pinta-ala jäisi tätä pienemmäksi.

Jos kipsillä käsiteltäisiin 30 prosenttia menetelmälle soveltuvista savipelloista, Itämereen päätyvä fosforikuormitus vähenisi arvion mukaan 350 tonnia vuodessa.

– Tämä olisi huima parannus, etenkin kun merkittävä osa vaikutuksesta vähentäisi Itämeren pääaltaan kuormitusta, sanoo ympäristötaloustieteen emeritusprofessori Markku Ollikainen Helsingin yliopistosta.

Menetelmä ei kuitenkaan sovellu kaikille pelloille. Kipsiä ei suositella esimerkiksi pelloille, joiden valumavedet päätyvät järviin. Kipsin sisältämä sulfaatti voi tietyissä olosuhteissa lisätä ravinteiden vapautumista järven pohjasta.

Ahvenanmaalla kipsiä levitettiin 272 peltohehtaarille John Nurmisen Säätiön organisoimana. Käsittely vähensi pelloilta huuhtoutuvan fosforin määrää. Kahden vuoden koejakso ei kuitenkaan vielä vastannut viljelijöiden kysymyksiin menetelmän pitkäaikaisista vaikutuksista satoon ja maaperään.

Monet viljelijät olivat valmiita harkitsemaan kipsin käyttöä, mutta kaipasivat paikallisia tutkimustuloksia, käytännön kokemuksia ja muiden viljelijöiden esimerkkejä. Käyttöönottoon vaikuttavat ympäristöhyötyjen lisäksi myös käsittelyn järjestäminen tilalla, huoli maan kasvukunnosta ja taloudellisen tuen saatavuus.

Ruotsissa, Puolassa ja Liettuassa tehdyt kokeet osoittivat niin ikään, että kipsi voisi vähentää maatalouden fosforikuormitusta.

Puolassa käsittelyyn mahdollisesti soveltuvaa peltoa on noin kolme miljoonaa hehtaaria, mutta tilakokojen vaihtelu vaikeuttaa laajaa käyttöönottoa. Race For The Baltic -järjestö on edistänyt menetelmää Ruotsissa ja Puolassa.

Liettuassa kipsi voisi vähentää fosforivalumia ja auttaa säilyttämään maaperän niukat fosforivarat kasvien käytössä. Happamille pelloille voisi puolestaan soveltua kipsin ja kalkin seos.

Kipsin hinta, saatavuus ja kuljetuslogistiikka ratkaisevat osaltaan, missä menetelmää voidaan käyttää kustannustehokkaasti.

– Poistetun fosforin kilohinta on kipsikäsittelyllä noin puolet pienempi kuin nykyisten suojakaistojen laajentamisella, koska suojakaistat vähentävät samalla viljelypinta-alaa, Ollikainen sanoo.

Kipsikäsittelyn ensisijainen hyöty on vesistöjen tilan parantaminen, kun taas viljelijälle siitä koituu vain vähän suoria hyötyjä. Ollikaisen mukaan julkisen tuen pitäisi siksi kattaa myös käyttöönotosta viljelijälle aiheutuvat kustannukset, kuten kipsimenetelmän käyttöönottoon käytetty työaika.

Kipsikäsittelyn toteuttaminen 30 prosentilla menetelmälle soveltuvista peltoaloista projektimaissa maksaisi projektin arvion mukaan viiden vuoden aikana noin 195 miljoonaa euroa vuodessa. Arvio sisältää korvauksen viljelijöiden menettämästä keskimääräisestä työajasta.

Projektissa laadituissa maakohtaisissa politiikkasuosituksissa korostuvat paikallisen tutkimustiedon lisäksi kipsin laatuun liittyvien käytäntöjen ja sääntelyn selkeys, pysyvä rahoitus sekä toimiva hankinta- ja levityslogistiikka.

Suomen kokemukset osoittavat, että kipsikäsittelyllä voidaan vähentää maatalouden fosforikuormitusta. GYPREG-projektin tulokset tarjoavat lähtökohdan menetelmän laajemmalle hyödyntämiselle Itämeren alueella. Usean rantavaltion toimet voisivat vähentää fosforikuormitusta laajemmin kuin yhden maan toimet ja tukea Itämeren hyvän ekologisen tilan saavuttamista.

Projektin päätösseminaari pidetään Helsingissä ja verkossa 28. lokakuuta. GYPREG-hanketta on rahoittanut EU:n Interreg-aluekehitysrahasto.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)