Uteliaat suomenhevosvarsat tulevat hakemaan rapsutusta innokkaina ja aikuiset tammat käyskentelevät vieressä luottavaisina isolla laitumella. Nuorin varsoista on vasta kaksiviikkoinen, ja se puskee innokkaana suoraan käden alle saamaan silityksiä.

Marttilassa sijaitsevan Kylämäen Hevostilan yrittäjä ja suomenhevosia kasvattava Elina Kylämäki pitää tärkeänä, että varsat saavat kosketusta erilaisiin ihmisiin jo pienestä asti.

– Ohjaamme usein ratsastajiammekin rapsuttelemaan varsoja, jotta ne tottuvat ihmisiin ja niistä tulee helposti käsiteltäviä. Se helpottaa ihmisen ja hevosen välistä yhteistyötä, hän toteaa.

Kylämäen missio on ylläpitää suomalaista alkuperäishevosrotua, joka on elänyt Suomen maaperällä ihmisen rinnalla ainakin pronssikaudelta asti. Joka kesä noin kymmenen hänen tammoistaan varsoo.

– Suomenhevonen on samanlainen kuin me suomalaiset, eli vähän jäyhä ja yksioikoinen, mutta kiltti, hän kuvailee.

Kylämäki on kasvattanut suomenhevosia jo siitä lähtien, kun hän sai oman suomenhevostamman 15-vuotiaana ja teetti sillä varsan. Jalostuksessa hänelle tärkeintä on rakenne ja hyvä luonne.

– Meidän hevoset ovat kaikki todella kilttejä. Niillä uskaltaa lähteä opastetulle kävelymaastoretkelle myös täysin kokematon ratsastaja, hän sanoo.

Rakenteeseen kiinnitetään huomiota Kylämäen mukaan hevosen oman hyvinvoinnin takia.

– Hyvärakenteinen hevonen ei rasitu ja loukkaannu. Isoniveliset ja oikea-asentoiset jalat ovat tärkeät hevosen terveyden kannalta.

Hän sanoo, että alun perin suomenhevonen oli suhteellisen pieni, kun nyt halutaan korkeita hevosia, mikä ei ole luonnollista suomenhevoselle.

– Ihanteellinen säkäkorkeus suomenhevoselle on 150 senttimetriä, sillä sellainen jaksaa kantaa isomman miehenkin selässään. 170 senttimetriä alkaa olla jo riski hevosen omalle terveydelle. Korkean hevosen pitää kantaa raskaampaa kehoa jalkojen päällä, joten se kuluttaa enemmän hevosta.

Kylämäki kertoo, että värillä hänelle itselle ei ole merkitystä, mutta tällä hetkellä ihmiset haluavat mustia suomenhevosia.

Kylämäen ensikosketus suomenhevoseen oli hänen lapsuudessaan naapurin jo eläköitynyt työhevonen, ja hän kertoo käyneensä silittämässä kaikkia pitäjän työhevosia.

– Minusta tuli heppatyttö, ja aloin myöhemmin ratsastaa ahkerasti. Onneksi minulla on yhä paloa tähän työhön, sillä ei ole kyllä vapaa-ajasta pulaa, mutta rakastan hevosia aina vain, hän sanoo.

Parhaillaan Kylämäen tilan laitumilla ja pihatoissa asuu satakunta hevosta, joista 60 on Elinan ja hänen veljensä Juha Kylämäen suomenhevosia. Tilaa hevosten vapaaseen liikkumiseen on paljon isoilla laitumilla, ja tallin ideana on tarjota mahdollisimman luonnollinen ympäristö hevosille vapaasti liikuttavana laumoissa.

Kylämäen mukaan suomenhevonen on varsinainen ”monitoimipolle” eli soveltuu niin ratsuksi kuin ravuriksikin. Aikaisemmin suomenhevonen on toiminut työhevosena, sotilasratsuina, armeijan kuljetustehtävissä ja matkahevosina.

Suomenhevonen.fi-sivuston mukaan alun perin metsähevosesta vaikutteita saaneen suomenhevosen kehittymiseen on vaikuttanut vuosisatojen kuluessa eurooppalaiset, venäläiset ja baltialaiset rodut. Tästä huolimatta kantaa suomenhevonen myös ainutlaatuista alkuperäistä geeniperimää, jota muista roduista ei löydy.

– Suomenhevosen kantakirja on ollut sellaiset sata vuotta olemassa, eli tänä aikana ei muita rotuja ole saanut enää käyttää suomenhevosen jalostamiseen, Kylämäki sanoo.

Kylämäen hevostila tarjoaa eri ikäisille ja eri tasoisille ratsastajille ratsastustunteja ja -leirejä sekä maastossa että maneesissa. Tilalla on myös majoitusta ja tilausravintolapalvelua. Uusimpana hankkeena on tammanmaitopohjaisten tuotteiden kehittäminen terveystuotteiksi ja kosmetiikaksi.

Marianne Rovio