Setlementtiliikkeen valtakunnallinen Naapuruusviikko 18.–24. toukokuuta kutsuu meitä pohtimaan, mitä naapuruus tänä päivänä tarkoittaa. Me Auralassa ajattelemme, että naapuruus on yhteyttä toisiin ihmisiin, arjen ja ajatusten jakamista, vertaisuutta. Samaa asuinaluetta ei välttämättä tarvita. Tämä on samalla loistava pohja oppimiselle. Oppiminen ei tapahdu tyhjiössä vaan muiden ihmisten kanssa. Tutkimusten mukaan opimme usein parhaiten toisiltamme, ja erityisesti silloin, kun toinen on hieman meitä edellä tai itsekin vasta oivaltanut asian ja pystyy selittämään asian omasta näkökulmastaan.

Aurala kokoaa yhteen naapureita, vertaisia, kohtaamaan toisiaan ja oppimaan yhdessä. Auralan aulassa eli tuttavallisemmin Auralan olkkarissa ihmiset juttelevat ennen ja jälkeen kansalaisopiston kurssien. Olen kuullut kahvikupin äärellä jaettavan niin muuhun elämään kuin oppimiseenkin liittyviä oivalluksia sekä turhautumisia. Olkkari on myös paikka, jonne voi tulla nimenomaan tapaamaan toisia ihmisiä, ja joskus näistä kohtaamisista syntyy jotain uutta. Olkkarissa tavattu vertainen voikin päätyä kurssikaveriksi, ja oppiminen jatkuu yhdessä opiston tunneilla. Yhdessä aloittaminen madaltaa kynnystä lähteä kurssille ja tekee oppimisesta jaetun kokemuksen. Toisaalta oppimista tapahtuu myös ihan vahingossa Auralan erilaisissa ohjatuissa olkkaritoiminnan ryhmissä, joissa kokeillaan yhdessä uutta ja iloitaan onnistumisista.

Osalla Auralan kursseista vertaisoppiminen konkretisoituu aivan erityisellä tavalla. Esimerkkinä aikuisten matikan kurssit, joilla keskitytään peruslaskutaitojen ja matemaattisen ajattelun vahvistamiseen. Heikot laskutaidot aiheuttavat monesti häpeää, koska kyse on taidosta, jonka ajatellaan olevan itsestäänselvyys. Moni kantaa mukanaan kokemusta siitä, ettei osaa tai uskalla kysyä. Auralan matikan kursseilla tämä muuttuu. Osallistujat huomaavat nopeasti, etteivät ole yksin, eikä omia taitoja tarvitse peitellä. Yhdessä ihmetellään, selitetään ja oivalletaan. Yllättäen vertaisen tapa selittää voikin olla lähempänä omaa ajattelua kuin opettajan.

Sama ilmiö näkyy myös CV-pajoissa, joihin osallistujat tulevat tekemään ansioluettelon alusta alkaen tai päivittämään sitä. Moni on tullut pajaan, koska ei saa aloitettua tekemistä yksin kotona tai omien taitojen sanoittaminen ja CV:n kokoaminen ei onnistu. Pajassa rohkaisemme osallistujia pohtimaan omia koulutus- ja työpolkujaan ääneen, sillä toisten kokemuksista on usein helpompi tunnistaa osaamista ja vahvuuksia. Yhdessä löydetään sanoja sellaisellekin osaamiselle, joka olisi yksin jäänyt piiloon.

Oppimisen naapuruus alkaa siis siitä, että löytää ihmisen, jonka seurassa uskaltaa olla oma itsensä ja näyttää keskeneräiset taitonsa. Sen jälkeen opitaan yhdessä vertaisina, toisiamme opettaen, ja tehdään näkyväksi se, mitä ei yksin huomaisi.

Hanne Mäkinen, hankekoordinaattori, opettaja, Auralan Setlementti ry