Tampereen yliopiston selvityksen mukaan lähivuosina eläköityvät suomalaiset odottavat eläkkeelle siirtyessään tulojen laskevan selvästi: 78 prosenttia arvioi tulotason putoavan ja 27 prosenttia pitää taloudellista niukkuutta tulevaisuudessa ainakin melko todennäköisenä.

Huolista huolimatta taloudelliset varautumiskeinot ovat niukkoja – yleisin keino on kulutuksen vähentäminen, kun taas säästäminen ja sijoittaminen eläkeaikaa varten on harvinaisempaa.

Valtaosa ilmoitti eläkkeelle siirryttäessä pääasialliseksi tulonlähteekseen työeläkkeen. Reilu neljännes mainitsi yhtenä tulonlähteenä säästöt ja/tai sijoitukset sekä viidennes vapaaehtoisen eläkesäästämisen.

Kyselyn kohderyhmänä olivat 53–63-vuotiaat eli henkilöt, jotka ovat siirtymässä lähiaikoina tai reilun kymmenen vuoden kuluessa eläkkeelle. Vastaajia kyselyssä oli yhteensä 3 228.

Finanssiala ry:n mukaan yksilöiden omaa varautumista tulisi tukea yhteiskunnallisesti: tarvitaan kannustimia vapaaehtoiseen eläkesäästämiseen sekä selkeä julkinen palvelulupaus sote-palveluihin.

Suomi kuuluu maailman nopeimmin ikääntyviin yhteiskuntiin. Yhä useampi suomalainen elää useita vuosikymmeniä eläkkeelle jäämisen jälkeen. Miten suomalaiset ovat varautuneet eläkkeelle jäämiseen ja pitkään elämään? Tätä ovat selvittäneet Tampereen yliopiston gerontologian professori Anu Siren ja tutkija Sara Sivonen.

Selvityksen mukaan ylivoimainen enemmistö vastaajista (78 %) odottaa tulotasonsa laskevan merkittävästi eläkkeelle siirtyessä, ja reilu neljännes (27 %) kokee taloudellisen niukkuuden tulevaisuudessa ainakin melko todennäköiseksi. Sirenin mukaan ei ole odottamatonta, että suurin osa vastaajista odottaa tulotasonsa laskevan.

– On luonnollista, että ihmiset tiedostavat tulotasonsa laskevan eläkkeelle jäädessään. Huomionarvoista sen sijaan on, miten odotukset taloudellisten resurssien riittämättömyydestä ovat eriytyneet taustatekijöiden mukaan. Erityisesti pienituloisimmat, naiset sekä he, joilla on ollut katkoksia työurallaan, arvioivat todennäköisyyden keskimäärin korkeammaksi.

Suosituin tapa varautua tulojen pienentymiseen on arkikulutuksen vähentäminen eläkkeellä. Tämän keinon valitsi selvä enemmistö vastaajista (64 %). Vastaajista neljännes kertoi täydentävänsä työeläkettä esimerkiksi sijoitustuloilla ja viidennes vapaaehtoisesta eläkesäästämisestä saaduilla tuloilla.

– Noin 60–70 prosentilla vastaajista työeläke tullee olemaan se tulo, jonka kanssa eläkkeellä on pärjättävä. Kulutuksen vähentäminen voi olla monesti toimiva strategia. Pelkästään kulutusta vähentämällä ei kuitenkaan voi kuitata vanhuuden mukanaan tuomia kuluja tai sitä, jos tulevaisuudessa yksilön pitäisi vastata enemmän omista hoiva- tai terveydenhuoltokuluistaan.

Sirenin mukaan elinajan pidentyminen on tapahtunut todella nopeasti Suomessa. Kun valtaosa selvitykseen vastanneista uskoi elävänsä yli kahdeksankymmenvuotiaiksi, todellisuudessa todella monet ikäkohortista elävät yhdeksänkymmenvuotiaiksi ja ylikin. Erityisesti tällaiseen pitkäikäisyyteen ei ole Sirenin mukaan osattu varautua.

– Pitkäikäisyyden yleistymisen lisäksi myös puhe yksilön omasta vanhuuteen varautumisesta on suhteellisen uusi ilmiö. Tässä mielessä ei ole ihme, että ihmiset eivät ole myöskään vanhuuteensa taloudellisesti varautuneet.

– Halun varautua tulee lähtökohtaisesti aina lähteä mielekkyydestä. Tästä näkökulmasta ratkaisevaa yksilölle on tietää, minkälaiseen tulevaisuuteen edes tulisi varautua: saanko elää vanhaksi ja minkälainen yhteiskunta silloin on.

Finanssiala ry (FA), joka toimii Tampereen yliopiston selvityksen julkaisukumppanina, on peräänkuuluttanut vuosien ajan julkisen palvelulupauksen määrittelyn tarvetta.

FA:n toimitusjohtaja Arno Ahosniemen mukaan julkinen palvelulupaus tarkoittaa, että kansalaisille kerrotaan selkeästi, miten kattavia ja millä tavoin toteutettuja verovaroin kustannettavia sosiaali- ja terveyspalveluita heillä on oikeus saada ja mitkä palvelut jäävät yksilön omalle vastuulle.

– Tieto verovaroin kustannettavien sote-palveluiden tasosta on edellytys sille, että kansalaiset kokevat mielekkääksi varautua taloudellisesti omiin vanhuuspäiviinsä. Olisi tärkeää, että valtiovalta säätäisi julkisen palvelulupauksen viimeistään seuraavalla vaalikaudella.

Tampereen yliopiston kyselyssä viidennes (20,3 %) ilmoitti yhdeksi tulonlähteekseen yksityisen vapaaehtoisen eläkesäästämisen. Vastaajat olivat 53–63-vuotiaita, jotka tulevat saamaan lakisääteisen eläkkeen päälle vielä vapaaehtoisesta eläkesäästämisestä tuloa. Tulevilla sukupolvilla ei ole samanlaista mahdollisuutta, koska nykyinen hallitus poisti eläkesäästämisen verokannusteen vuoden 2027 alusta alkaen.

– On vaarana, että ilman verokannustinta suomalaisilla ei ole motivaatiota sitoa säästöjään eläkeikään saakka. Nyt tarvitaan kannustimia, joiden avulla ihmiset säästäisivät ja sijoittaisivat nykyistä enemmän nimenomaan vanhuutensa varalle.

Ahosniemi rohkaisee päättäjiä pohtimaan vakavasti, olisiko vapaaehtoisen eläkesäästämisen verokannusteet mahdollista palauttaa.

– Ilman kannustimia korkeaan ikään sidottuun säästämiseen on vaikea sitoutua.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)