Pandemiakriisin opetukset -hankkeen arvion mukaan Suomi onnistui pandemianhallinnassa yleisesti ottaen hyvin, mutta kriisin pitkittyminen aiheutti haasteita. Hankkeen monitieteinen raportti tarjoaa tutkimukseen perustuvan kokonaisarvion koronapandemian hoidosta Suomessa ja kehittämisehdotuksia tuleviin kriiseihin varautumiseksi.

Tuore tutkimusraportti vahvistaa käsitystä siitä, että Suomi selvisi koronapandemian hallinnasta kokonaisuutena varsin hyvin. Raportin koonneen hankkeen toteuttivat yhdessä Turun, Helsingin ja Vaasan yliopistot, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ja Demos Helsinki.

Raportin mukaan Suomen pandemianhallinnan onnistumisiin kuuluivat muun muassa nopea reagointi rajoitus- ja tukitoimin kriisin alkuvaiheessa sekä oikeudellisen kehikon toimivuus. Finanssipoliittinen elvytys, yritystuet ja sosiaaliturvamuutokset tukivat kotitalouksien ja yritysten sopeutumista.

Kriisin pitkittyessä paljastui kuitenkin tiedonhallinnan siiloutumista, haavoittuvuuksia hallinnonalojen ja -tasojen koordinaatiossa sekä toimivaltasuhteiden epäselvyyksiä. Koronatukien kohdentaminen ja niistä irtautuminen osoittautuivat ongelmallisiksi. Lisäksi rajoitustoimista viestimisessä oli puutteita, sillä aina ei ollut selvää, olivatko rajoitukset velvoittavia määräyksiä vai suosituksia. Tietopohja viruksen ilmavälitteisyydestä vahvistui hitaasti.

Raportissa korostuu myös kriisin eriarvoistava vaikutus: pandemian kielteiset seuraukset kohdistuivat erityisen voimakkaasti jo valmiiksi haavoittuviin ryhmiin, kuten lapsiin ja nuoriin, ikääntyneisiin ja kehitysvammaisiin. Haavoittuvuudet myös kasaantuivat.

– Tulevissa kriiseissä tulisikin pyrkiä tunnistamaan eriarvoisuuksia ja haavoittuvuuksia korona-aikaa paremmin ja edistää haavoittuvien ryhmien parissa toimivien instituutioiden riittävää resurssointia. Lisäksi tulee tukea erilaisia yhteisöjä ja järjestöjä, jotka toimivat usein kriiseissä jo ennen instituutioita, Turun yliopiston professori Henri Vogt toteaa tiedotteessa.

Suomen suhteellisen hyvää selviytymistä selittävät tutkimuksen mukaan keskeisesti vahvat instituutiot, kokonaisturvallisuuteen perustuva varautumismalli ja ennakkoon rakennetut kokonaisturvallisuuden verkostot ja yhteistyörakenteet. Erilaiset paikallisyhteisöjen verkostot ja tiedonvaihtokanavat muodostivat kriisissä tärkeitä tukirakenteita.

Korkea institutionaalinen luottamus helpotti rajoitustoimien hyväksyttävyyttä. Luottamus terveysviranomaisiin pysyi korona-aikana kokonaisuudessaan suhteellisen korkeana.

Pandemian hallinta näyttäytyy raportin valossa osana suomalaista pitkää kriisivarautumisen traditiota, jossa vahva lainsäädäntö, hallinnollinen kapasiteetti ja luottamus muodostavat keskeisen perustan.

– Luottamuksesta sekä instituutioiden toimintakyvystä huolehtiminen on keskeinen osa kriisinhallintaa ja kriiseihin varautumista. Vahva tiede- ja asiantuntijapohjaisuus tukee institutionaalista luottamusta, Vogt sanoo.

Tutkijat esittävät Koronapandemian opit -hankkeen raportissa useita suosituksia ja toimenpide-ehdotuksia kriisivarautumisen parantamiseksi. Tulevaisuuden kriisinkestävyyden vahvistaminen edellyttää tutkijoiden mukaan vahvempaa kokonaisvaltaista systeemistä ajattelua sekä hallinnon kykyä toimia epävarmuuden oloissa joustavasti ja oppivasti.

Raportissa esitetään, että Suomen kriisinhallinnan järjestelmä on institutionaalisesti vahva, mutta systeemisesti haavoittuvainen. Kriisijohtaminen voi ylikuormittua, kun kriisi pitkittyy ja koskettaa samanaikaisesti useita hallinnonaloja ja hallinnon tasoja. Tähän liittyen tutkijat esimerkiksi suosittelevat, että valtioneuvostossa tulisi ottaa käyttöön systeemisen kriisijohtamisen malli, joka edistäisi yhteistä tulkintaa, avointa tiedonvaihtoa ja nopeaa reagointia muutoksissa.

Raportissa esitetään myös keinoja hallita päätöksenteon syvää epävarmuutta sekä tapoja vahvistaa tietopohjaisuutta ja hallinnan joustavuutta kriisitilanteissa.

Kriisinhallinnan kehittämiseksi tulisi vahvistaa epävarmuuksien avointa käsittelyä, mikä lisää päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja tukee kansalaisten luottamusta. Raportin mukaan tietopohjaisuutta voitaisiin vahvistaa esimerkiksi luomalla pysyvä poikkihallinnollinen kokonaisarviokäytäntö, joka kokoaa laajasti yhteen eri alojen tutkimus- ja vertailutietoa.

– Instituutioiden resurssoinnin ohella tulevaisuuden hyvässä varautumisessa kyse on oleellisesti ajattelutavoista, toimijoiden kyvystä nähdä kokonaisuuksia ja olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa sekä viestiä erilaisista tiedollisista epävarmuuksista, joita kriisissä vääjäämättä nousee esiin, Vogt toteaa.

Pandemiakriisin opetukset -hankkeen tutkimus tarkastelee pandemian hallintaa järjestelmätasolla sekä siihen liittyneitä onnistumisia ja haasteita. Laajoihin kirjallisuuskatsauksiin perustuva raportti täydentää aiempia koronaselvityksiä ja tarjoaa kokonaiskuvan pandemian hallinnasta eri sektoreilla.

Valtioneuvoston rahoittaman tutkimuksen toteuttivat Turun, Helsingin ja Vaasan yliopistot, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ja Demos Helsinki. Monitieteisessä tutkimusryhmässä oli mukana hallinto-, oikeus- ja taloustieteen sekä lääketieteen ja historia- ja politiikkatieteiden tutkijoita. Hanke perustui hallitusohjelman kirjaukseen laaja-alaisesta koronapandemian opetuksia käsittelevästä tutkimushankkeesta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)