Masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisimpiä työkyvyttömyyden syitä Suomessa. Työterveyshuollon psykoterapioiden tuloksellisuudesta työkyvyttömyyden hoidossa puuttuu tietoa. Uusi tutkimus tuo esiin lyhytpsykoterapioiden mahdollisuuksia ja toteutumisen haasteita sairauspoissaolojen vähentämisessä.

Työterveyslaitoksen tutkimushanke Lyhytpsykoterapiat osana tulevaisuuden työterveyshuoltoa selvitti psykoterapioiden toteutumista ja vaikuttavuutta työterveyshuollossa. Hankkeessa ilmeni, että terapiakäyntien määrä vaihtelee useimmiten kuudesta kymmeneen tai jopa kahteenkymmeneen kertaan, ja hoitoon ohjaamisen kriteerit sekä tuloksellisuuden seuranta vaihtelevat työterveyshuolloittain.

– On epäselvää, määräytyykö psykoterapian kesto enemmän työterveyshuoltosopimuksen sallimien käyntikertojen vai potilaan todellisen hoidon tarpeen perusteella, johtava tutkija Sanna Selinheimo Työterveyslaitoksesta huomauttaa tiedotteessa.

– Terapian hyödyt tulisi kyetä osoittamaan potilaalle, työnantajille ja päättäjille, jotta työterveyshuollon mielenterveyden tukimuotoja kehitettäisiin tarkoituksenmukaisesti, Selinheimo korostaa.

Vaikutukset työkykyyn eivät ole yksiselitteisiä

Kansainvälisestikin poikkeuksellisen laajan työterveyshuollon asiakkaita koskevan rekisteriaineiston analyysi paljasti, että valtaosalla psykoterapiaan ohjatuista ei ollut pitkiä poissaoloja mielenterveyssyistä.

Niiden henkilöiden, joilla oli aiempia mielenterveysongelmia, työkyvyttömyyden riski oli kohonnut jo ennen terapiaan ohjaamista. Kohonnut työkyvyttömyys oli jatkunut vähintään vuoden ennen terapiaan ohjaamista.

– Heille, joilla on paljon sairauspoissaoloja, terapiasta voi olla hyötyä. Inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi olisi tärkeää mahdollistaa hoitoon pääsy heti, kun merkkejä työkyvyttömyydestä ilmenee. Niiden potilaiden kohdalla, joilla ei ilmene työkyvyttömyyttä, olisi tärkeää arvioida, millainen hoito vastaa parhaiten kunkin yksilöllisiä tarpeita. Tämä edistäisi resurssien tehokasta kohdentamista, Selinheimo pohtii.

Tutkimuksen tulokset osoittivat myös, että tutkimuksen verrokkihenkilöillä, jotka eivät saaneet psykoterapiaa, työkyvyttömyys laski samankaltaisesti kuin terapiaa saaneiden työkyvyttömyys.

– Kun ilmenee työkyvyttömyyden merkkejä, työterveyshuolloissa ja työpaikoilla laukeaa erilaisia tukitoimintoja, joita ei tässä rekisteriaineistossa tavoiteta. Psykoterapia ei siis ole ainoa tukivaihtoehto, kun masennus tai ahdistus vaikuttaa työkykyyn, Selinheimo toteaa.

Mitä usein hankalan tilanteen parantamiseksi sitten tulisi tehdä? Työterveyshuolloissa tulisi arvioida, millä kriteereillä ohjataan eri palveluiden pariin. Työterveyshuoltojen ja työnantajien kannattaisi arvioida, toteutuvatko erilaiset hyödyt optimaalisesti tuloksellisuuden arviointia kehittämällä.

Keskusteluhoitojen integrointia muihin työterveyshuollon ja työpaikan toteuttamiin työkyvyn tukitoimiin olisi tarpeen kehittää. Hyötyjä saataisiin keskusteluhoitojen seurannan kehittämisestä ja jatkohoidon ohjauksesta potilaan tarpeen mukaan. Ytimessä on mielenterveysperustaisen hoidontarpeen arvion kehittäminen.

– Eri hoitomuotoihin ohjaaminen potilaan riskitekijöiden, oireilun vaikeuden ja ennusteen mukaan, eli hoidon stratifiointi, tukisi resurssien oikein kohdentamista, Selinheimo miettii.

Hankkeen toteutti Työterveyslaitos ja sitä rahoitti Kela. Rekisteritutkimus perustuu Terveystalon työterveyshuollon asiakasaineistoon, joka on yhdistetty useisiin kansallisiin rekistereihin.

Hankkeessa toteutettiin myös kyselytutkimus työterveyshuolloille eri keskusteluhoitojen toteutumisesta. Täsmennettyä tietoa tutkimushankkeesta.

Kansainvälisessä ja vertaisarvioidussa julkaisusarjassa BMC Health Services Research julkaistu tutkimus, jossa tarkasteltiin suomalaisessa rekisteriaineistossa työkyvyttömyyspolkujen muutoksia lyhytpsykoterapiaa saaneilla ja heidän verrokeillaan (englanniksi).

Aikakauskirja Duodecimissa julkaistu kyselyaineistoon perustuva alkuperäistutkimus: Lyhytpsykoterapia ja muu keskusteluhoito toteutuu vaihtelevasti työterveyshuolloissa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)