Hormonitoimintaa ja aineenvaihduntaa häiritsevät kemikaalit – tuttavallisemmin hormoni- ja metaboliahäiriköt – eivät ole diabeteksen ensisijaisia riskitekijöitä, mutta ne voivat lisätä sairastumisriskiä, kerrotaan tänään 23. helmikuuta ilmestyvän Diabetes ja lääkäri -lehden artikkelissa.

Itä-Suomen yliopiston tutkijat professori Jaana Rysä ja dosentti Jenni Küblbeck kirjoittavat artikkelissaan, että ympäristöstä ja ravinnosta ihmiseen siirtyvien kemikaalien kokonaiskuorma voi häiritä aineenvaihduntaa, vaikka yksittäisten yhdisteiden pitoisuudet olisivat pieniä.

Syy–seuraussuhteiden osoittaminen on vaikeaa, sillä usein altistus tapahtuu monille kemikaaleille samanaikaisesti, ja vaikutukset voivat ilmetä vasta vuosikymmenten kuluttua altistumisesta: vaikka yksittäinen altistuminen kemikaalille ei johda diabetekseen sairastumiseen, altistumisen kokonaiskuormalla näyttää olevan energia-aineenvaihduntaa haittaava vaikutus.

Sikiöaika ja varhaislapsuus ovat herkkiä kehitysvaiheita. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että varhainen kemikaalialtistus voi ohjata glukoosiaineenvaihduntaa ja rasvakudoksen toimintaa epäsuotuisaan suuntaan sekä vaikuttaa immuunijärjestelmään ja suoliston mikrobiomiin. Tämä lisää tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen riskiä jo lapsuudesta alkaen.

Vaikka metabolia- ja hormonihäiriköt eivät ole ensisijaisia diabeteksen riskitekijöitä, ne voivat toimia eräänlaisina vahvistimina etenkin henkilöillä, joilla on perinnöllinen tai elämäntapoihin liittyvä alttius sairastumiseen.

Diabeteksen kannalta kyse ei ole yhdestä “myrkystä”, vaan pikkuhiljaa syntyvästä altistekuormasta, joka kertyy matalista, mutta monesta eri tekijästä johtuvista altistuksista. Se voi häiritä aineenvaihdunnan säätelyä monella tasolla jo pienilläkin pitoisuuksilla.

Ympäristöstämme saamamme kemikaalit on syytä nähdä yhtenä palana diabeteksen monimutkaisessa riskipalapelissä – ei ensisijaisena syynä, mutta merkityksellisenä tekijänä, joka voi kiihdyttää aineenvaihdunnan häiriöitä. Kemikaalialtistus voi osittain selittää diabeteksen kehittymistä heille, joilla ei ole perinteisiä riskitekijöitä, mutta se voi myös voimistaa klassisten riskitekijöiden vaikutusta tai muokata hoitovastetta.

Metabolia- ja hormonihäiriköt liittyvät myös muihin metabolisiin häiriöihin, kuten lihavuuteen, metaboliseen rasvamaksatautiin ja sydän- ja verisuonitauteihin.

Vaikka yksittäisen ihmisen mahdollisuudet välttää kemikaaleille altistumista ovat rajalliset, tietoisuus kemikaalien vaikutuksesta ja pienetkin muutokset arjessa voivat olla merkityksellisiä pitkällä aikavälillä. Yhteiskunnan tasolla kemikaalien vaikutusten tutkiminen, käytön sääntely ja altistumisen hallinta ovat avainasemassa diabeteksen ja muiden aineenvaihduntasairauksien ehkäisyssä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)