Fosforia sisältävien lannoitevalmisteiden ja lannan käyttöä säädellään fosforiasetuksella. Asetuksessa oleva lantapoikkeus sallii muita fosforilannoitteita suuremman fosforimäärän levittämisen pellolle kotieläinten lantana tietyissä tilanteissa. Lantapoikkeuksen käyttö kuitenkin lisää riskiä vesistöjen ravinnekuormitukseen.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) maa- ja metsätalousministeriölle tekemän selvityksen mukaan lantapoikkeuksesta luopuminen on kustannustehokas keino tehostaa vesiensuojelua, vaikka se lisää lannan kuljetuksen ja levityksen kustannuksia sekä muuttaa ravinteiden kohdentumista maataloudessa siten, että kotieläintiloilla syntyvän lannan mukana typpeä siirtyy nykyistä enemmän kasvintuotantotilojen hyödynnettäväksi.

Forilannoituksella täydennetään kasvien fosforinsaantia silloin, kun peltomaahan aiemmin varastoitunut fosfori ei yksin riitä kattamaan kasvien ravinnetarvetta. Fosforia voidaan lisätä peltoon erilaisina lannoitteina, joista yksi on kotieläinten lanta.

Suomessa fosforilannoituksen enimmäismäärät riippuvat peltomaan fosforipitoisuudesta ja viljeltävästä kasvilajista. Peltomaan helppoliukoinen fosfori huomioidaan viljavuusluokissa, joita on seitsemän. Mitä korkeampi viljavuusluokka on, sitä enemmän maassa on fosforia ja sitä vähemmän lannoitusta sallitaan.

Fosforilannoitusta säännellään valtioneuvoston asetuksella fosforia sisältävien lannoitevalmisteiden ja lannan käytöstä. Asetuksen niin sanottu lantapoikkeus sallii kuitenkin tietyillä kasveilla muita fosforilannoitteita suuremman fosforilisäyksen lantana, kun pellon viljavuusluokka on 4 tai 5.

Tutkimusten mukaan lantapoikkeuksen sallima lisäfosfori ei lisää satoa. Sen sijaan se hidastaa peltomaan korkeiden fosforipitoisuuksien alenemista ja lisää riskiä fosforin huuhtoutumiseen vesistöihin verrattuna tilanteeseen, jossa lantapoikkeusta ei käytetä.

Lantapoikkeuksesta luopuminen lisää tarvetta kuljettaa lantaa nykyistä kauemmas, kun levityspinta-alaa tarvitaan enemmän. Tämä kasvattaa lannan kuljetuksen ja levityksen kustannuksia ja siirtää samalla lannan mukana arvokasta typpeä kotieläintiloilta kasvintuotantotiloille.

Lantapoikkeusta käytettäessä lannan kuljetuksen, levityksen ja luovutetun typen kustannus on kotieläinsektorille 74,3 miljoonaa euroa. Ilman lantapoikkeusta kustannukset kasvavat 4,2 miljoonalla eurolla, mikä vastaa 2–10 prosentin lisäystä kustannuksiin tuotantosuunnasta riippuen.

Kun kustannus lasketaan koko maataloussektorille ja huomioidaan, että kotieläintiloilta lannan mukana siirtyvä typpi hyödynnetään muilla tiloilla, lisäkustannukset rajoittuvat lisääntyvään lantalogistiikkaan ja ovat noin 1,7 miljoonaa euroa.

Ravinnekuormituksen vähentämisen keinona lantapoikkeuksesta luopuminen on kustannustehokas verrattuna moniin muihin vesiensuojelutoimiin. Koko maataloussektorille kustannus on alimmillaan 31 euroa jokaista vesistöihin päätymättä jäävää fosforikiloa kohden. Kustannus kasvaa, jos kuljetusmatka pitenee.

Pelkälle kotieläinsektorille vastaava kustannus on alimmillaan 91 euroa fosforikiloa kohden, mikäli kotieläintiloille ei korvata pois luovutettavan lannan mukana menetettyä typpeä.

Myös turkistuotannon lannan kuljetuskustannukset nousevat ilman lantapoikkeusta. Kustannuskehitykseen vaikuttavat kuitenkin enemmän turkistuotannon mahdollinen kasvu aiempien vuosien tasolle sekä vuodesta 2028 alkaen voimaan tuleva muutos, jonka myötä turkiseläinten lannan fosfori on kasveille täysimääräisesti käyttökelpoista nykyisen 60 prosentin sijaan.

Lannanlevityksen kustannuksia lisää myös se, että turkistuotanto on keskittynyt samoille alueille muun kotieläintuotannon kanssa. Näillä alueilla peltomaiden fosforipitoisuudet ovat jo ennestään korkeita.

Fosforiasetus tuli voimaan 1.1.2023, ja sen lantapoikkeus oli tarkoitus poistaa kahden vuoden siirtymäajan jälkeen. Poikkeuksen jatkamisesta on käyty poliittista keskustelua ja siirtymäaikaa on pidennetty lantapoikkeuksen talous- ja ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Selvityksen on tilannut maa- ja metsätalousministeriö.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)