Kolmasosa Suomessa syöpädiagnoosin saaneista on työikäisiä. Yhä useampi sairastunut haluaa ja voi jatkaa sairastumisen jälkeen työelämässä, mutta sairastuneiden polku työelämään voi olla haasteellinen. Syöpään sairastuneilla on myös suurempi riski joutua työttömäksi, ja samalla työttömyyteen sekä sairastamiseen liittyy taloudellista taakkaa.

Suomen Syöpäpotilaat ry kartoitti kyselyllään syöpään sairastuneiden kokemuksia työttömyydestä ja työkyvyttömyydestä. Kyselyyn vastasi 190 henkilöä eri puolilta Suomea.

Kun kyselyyn vastanneista 70 prosenttia oli diagnoosin saadessa kokoaikaisessa työssä, niin vain 27 prosenttia oli palannut täysipäiväiseen työhön, 31 prosenttia osittain. Lähes 20 prosenttia vastaajista koki, että ei pysty palaamaan työelämään.

Syövän sairastamisen fyysinen ja psyykkinen kuormitus vei vastaajien voimavaroja työnhausta. Syövän, varsinkin jos siitä oli kertonut avoimesti, arveltiin vaikuttaneen työpaikan säilymiseen sekä työllistymiseen. Kyselyssä 72 prosenttia vastaajista koki, että sairaus on vaikuttanut työllistymiseen tai työpaikan löytymiseen, ja 39 prosenttia kertoi kokeneensa syrjintää tai ennakkoluuloja työnhaussa.

Työnantajapuolen tai esihenkilön heikko tuki työhön paluussa ja/tai työtehtävien mukauttamisessa tuotti vastaajille pettymyksiä ja muutti käsitystä työelämästä negatiivisemmaksi. Syövän ja sen hoidon tuomat fyysiset ja kognitiiviset haitat vaikuttavat työkykyyn ja sen myötä vastaajien kokemuksiin työelämästä, samoin kun työnantajan/esihenkilön suhtautuminen haittojen tuomiin rajoitteisiin.

– Tässä ajassa, jossa työllisyystilanne on muutenkin huono ja Suomen työttömyysluvut Euroopan surkeimpia, olisi työllisyyspolitiikkaa tekevien syytä avata silmiään tilanteen kompleksisuudelle. Vaikka työ voi olla tärkeä osa psyykkistä eheytymistä syövän sairastamisen jälkeen, tekevät syöpä sairautena ja syöpähoidot sen, että kaikki eivät palaa työelämään täysin työkykyisinä. Monella syövän sairastaneella on kuitenkin vielä paljon annettavaa työelämään, osallisena yhteiskunnassa. Toivoisinkin, että julkisuudessa näkyisi avoimempaa asennetta ja enemmän esimerkkejä toimivista järjestelyistä osatyökykyyn liittyen, toteaa Suomen Syöpäpotilaat ry:n toiminnanjohtaja Jenni Tamminen-Sirkiä tiedotteessa.

Kaiken kaikkiaan sairastuminen muutti käsitystä työelämästä negatiivisesti 40 prosentilla vastaajista. Osalla muutos oli kuitenkin positiivinen, ja esimerkiksi omaa hyvinvointia ja vapaa-aikaa ruvettiin arvostamaan enemmän.

Kaikista kyselyn vastaajista reilu kolmasosa (36 %) sai kuntoutusta, kuten ammatillista tai lääkinnällistä kuntoutusta. Alle puolet sai psykososiaalista tukea (47 %) ja yli puolet (52 %) etuuksia.

Usean oli ollut kuitenkin vaikea löytää apua ja tukea erityisesti sairaanhoidon, tukien ja viranomaispäätösten osalta. Vastaajat kaipasivat selkeämpää ohjausta, psykososiaalista tukea ja ymmärrystä syövän jälkeisistä näkymättömistä myöhäisvaikutuksista. Moni koki byrokratian pirstaleiseksi ja jäi yksin.

– Syöpää hoidetaan Suomessa hyvin, mutta siinä, miten syöpää sairastavaa tai sairastanutta ihmistä ohjataan ja tuetaan pärjäämään syövän elämään tuomien haasteiden kanssa, näyttäisi olevan vielä parantamisen varaa, pohtii Tamminen-Sirkiä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)