Nuorten heikko työmarkkinakiinnittyminen huolestuttaa mielenterveysperusteisissa eläkehakemuksissa julkisella sektorilla. Vain joka viides nuori on työssä ennen mielenterveyssyistä tehtyä eläkehakemusta.

Kevan julkista sektoria koskeva selvitys osoittaa, että alle 30-vuotiaista mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkettä tai työeläkekuntoutusta hakeneista vain noin 20 prosenttia oli työllistyneitä ennen hakemusta. Monilla yhteys työelämään ei myöskään vakiinnu hakemuksen jälkeen. Vanhemmissa ikäryhmissä ennen hakemusta työssä olleiden osuus oli selvästi suurempi, 40–60 prosenttia.

Selvityksessä tunnistettiin kolme erilaista työelämäpolkua, kun tarkasteltiin masennushäiriöiden perusteella eläkettä hakeneita. Ensimmäisessä kiinnittymistä työhön ei ollut ennen hakemusta tai sen jälkeen. Toinen ryhmä oli vahvasti kiinnittynyt työhön myös hakemuksen jälkeen. Kolmas taas oli kiinnittynyt työhön ennen hakemusta, mutta työllisyys väheni hakemuksen jälkeen.

Nuoret korostuvat erityisesti ensimmäisessä, heikosti kiinnittyneessä ryhmässä, ja heidän riskinsä jäädä työelämän ulkopuolelle on suuri.

Nuorilla eläkehakijoilla mielenterveyden haasteet alkavat usein jo ennen työelämään pääsyä. Kokonaistilanteen haastavuuteen voi liittyä myös neuropsykiatrisia tai kognitiivisia ongelmia tai sosiaalisia haasteita perheessä. Työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen voi olla seurausta pitkäaikaisesta syrjäytymisestä, koulutuksen keskeytymisestä tai muista vaikeuksista kiinnittyä työmarkkinoille.

– Nuorille olisi tärkeää kehittää ennaltaehkäisevän nuoriso- ja mielenterveystyön niin sanottuja matalan kynnyksen palveluita, jotka tukevat työelämään siirtymistä, tilastoanalyytikko Janne Salonen painottaa tiedotteessa.

Selvityksessä tarkasteltiin mielenterveyden häiriöihin perustuvien työkyvyttömyyseläkkeiden ja työeläkekuntoutuksen hakemista julkisella sektorilla vuosina 2019–25 keskittyen erityisesti hakijoiden työllisyyteen ennen ja jälkeen hakemuksen.

Työllisyys ennen eläkkeen tai kuntoutuksen hakemista vaihtelee selvästi paitsi ikä- myös sairausryhmittäin.

Masennus- ja ahdistuneisuushäiriöissä työllisyys ennen hakemusta oli korkeampi kuin muissa mielenterveyden häiriöissä. Hakemuksen jälkeen työllisyys laski kaikissa ryhmissä, mutta osatyökyvyttömyyseläkkeen hakijat jatkoivat useammin työelämässä ainakin osa-aikaisesti. Täyttä työkyvyttömyyseläkettä hakevien työmarkkinakiinnittyminen oli selvästi heikompaa jo ennen hakemusta.

– Työllisyyden lasku eläkkeen hakemisen jälkeen on odotettua, mutta erityisesti osatyökyvyttömyyseläkkeen hakijoille työelämässä jatkaminen on mahdollista. Tämä viittaa siihen, että työkyky on monimuotoinen jatkumo, jossa yksilön tilanne voi vaihdella ajan, työelämämahdollisuuksien ja tuen mukaan, Salonen sanoo.

Mielenterveyden häiriöt muodostavat merkittävän työkyvyn riskin, ja ne ovat yleisin syy hakea työkyvyttömyyseläkettä tai työeläkekuntoutusta julkisella sektorilla. Kokonaisuutena mielenterveyssyistä tehtyjen hakemusten määrä kasvoi vuosina 2015–19, mutta kääntyi laskuun koronapandemian alkaessa. Vuonna 2024 hakemusmäärät nousivat jälleen hieman. Nuorten osuus mielenterveyssyistä alkaneista eläkkeistä on kasvanut.

Kaikkiaan julkisella sektorilla mielenterveysperusteella eläkkeitä ja kuntoutusta haki keskimäärin 2 700 henkilöä vuonna 2015, 3 200 henkilöä vuonna 2019 ja 2 600 henkilöä vuonna 2024.

Alle 30-vuotiaiden osuus kaikista hakijoista oli vuonna 2015 keskimäärin 11 prosenttia ja vuosina 2019 ja 2024 13 prosenttia.

Masennushäiriöt ovat suurin yksittäinen syy mielenterveysperusteisissa hakemuksissa, vaikka niiden osuus on viime vuosina pienentynyt ja ahdistuneisuus- ja stressihäiriöiden osuus kasvanut. Masennushäiriöiden osuus kaikista hakemuksista oli tarkastelujaksolla noin 55–62 prosenttia, ahdistuneisuus- ja stressihäiriöiden noin 13–22 prosenttia.

– On kuitenkin syytä muistuttaa, että ahdistuneisuus- ja stressihäiriöt eivät pääsääntöisesti oikeuta eläke-etuuksien saamiseen, muistuttaa Salonen.

Masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt hakemusten pääsairauksina kertovat paitsi niiden yleistymisestä, myös siitä, että ne vaikuttavat merkittävästi työssä jaksamiseen.

Selvityksessä tarkastellaan vaihtoehtoja työelämässä jatkamisen tukena. Niissä korostetaan ennaltaehkäisevien toimien, matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden sekä työelämän joustojen merkitystä, erityisesti nuorten työelämään kiinnittymisen tukena. Nuorten kohdalla huomio on suunnattava terveydenhuollon, Kelan ja työvoimahallinnon tukitoimiin eläkkeelle siirtymisen ehkäisemiseksi. Työeläkelaitosten yhteistyötä Kelan kanssa tulisi edelleen kehittää, jotta erityisesti nuoret ohjautuisivat soveltuvimpaan palveluun riippumatta siitä, millä toimijalla on kuntoutusvastuu.

Osa-aikatyön mahdollisuudet ja kuntoutuksen yhdistäminen työhön ovat keskeisiä tekijöitä, joita tulisi kehittää osatyökykyisten työssä jatkamisen edistämiseksi julkisella sektorilla.

Työeläkekuntoutus tarjoaa mahdollisuuksia jatkaa tai palata työhön, mutta selvityksen mukaan sen vaikuttavuus on rajallinen ilman riittävää tukea ja yksilöllisiä ratkaisuja, kuten räätälöityjä työmahdollisuuksia. Työeläkevakuuttajat ovatkin koonneet työkykyä palauttavan kuntoutuspolun korjaamiseksi toimenpiteitä, joiden avulla työelämään paluuta olisi mahdollista tehostaa ja ehkäistä pysyvämpää työkyvyttömyyttä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)