Rakennusten paloturvallisuuden perusta on toimiva ja tiivis palo-osastointi. Sen tehtävänä on estää palon ja erityisesti savun leviäminen tilasta toiseen. Tuli ei leviä ainoastaan kiinteässä materiaalissa vaan se leviää erityisen nopeasti palokaasuissa, jotka löytävät reittinsä pienistäkin raoista. Tällaisen palon leviämisen estämisessä erityisen kriittinen tekijä on oikein rakennetut tiiviit palo-osastoinnit.

Asuinrakennuksissa palo-osastointi tarkoittaa käytännössä palon leviämisen estämistä huoneistosta toiseen tai yhteisteisistä tiloista, porrashuoneesta, autotallista tai pannuhuoneesta asuintiloihin.

– Savu on tulipalossa vaarallisinta: se kulkeutuu nopeasti, täyttää tilat ja syttyessään levittää paloa erittäin nopeasti, tiivistää koulutusjohtaja Tomi Timonen Suomen Palopäällystöliitosta tiedotteessa.

– Valitettavasti pelastajien käytännön kokemukset ja niitä tukevat tilastot osoittavat, että savukaasut pääsevät erittäin usein leviämään palo-osastosta toiseen juurikin epätiiviisti eli huonosti rakennettujen palo-osastoivien rakenteiden takia. Tällöin palo-osastoinnin suoja menetetään välittömästi, koska savu pääsee leviämään ja levittämään paloa pienistäkin raoista.

Tätä havaintoa tukee myös Suomen Palopäällystöliiton (SPPL) ja pelastuslaitosten toteuttama yläpohjien palo-osastoinnin toimivuutta koskenut selvityshanke alle kymmenen vuotta vanhoihin rivitaloihin. Palo-osastoinneissa löytyi surullisen paljon paloturvallisuuden puutteita.

Yksikin rako – sormenpään tai tulitikkurasian kokoinen – riittää päästämään kuumat palokaasut osastoivan rakenteen läpi ja näin tekemään osastoivan rakenteen merkityksettömäksi. Puhuttamattakaan epätiiveistä seinä-vesikattoliitoksista tai räystäskoteloiden osastoinnin epäjatkuvuuskohdista, joita esiintyi yli puolessa SPPL:n selvityshankkeen kohteista. Tulipalon syttymisvaiheessa paine tilassa kasvaa, jonka vuoksi tiiveys on kriittinen tekijä. Voimakas paineen nousu on havaittu Aalto yliopiston tutkimuksessa Tulipalon paine voi estää poistumisen palavasta asunnosta: Kun savun pääsy porraskäytäviin ja naapuritiloihin estyy, poistumisreitit pysyvät käyttökelpoisina ja pelastushenkilöstö voi työskennellä turvallisemmin vahinkojen rajoittamiseksi. Siksi esimerkiksi kerrostalossa tulipalon havaittaessa oman asunnon oven sulkeminen on yksi tärkeimmistä suojatoimista – se katkaisee savun kulkureitin ja varmistaa, että osastointi toimii suunnitellusti.

– On täysin kiistatonta, että palo-osastoinnin toteuttamisessa on paljon puutteita suomalaisessa rakentamisessa. Syyttelyn ja vastuun siirtämisen sijaan on kaikkien toimijoiden kannettava oma vastuunsa tilanteen kuntoon saattamisesta, Timonen toivoo.

Etenkin osastoivien rakenteiden tiiveysvaatimusta on vaikea mieltää ilman riittävää ymmärrystä palon leviämisestä ja tulipalosta ilmiönä. Tästä syystä suunnittelijoilla on iso vastuu riittävän yksityiskohtaisten, työmaalla toteuttamiskelpoisten suunnitelmien laadinnassa ja rakentajilta vaaditaan korkeaa moraalia suunnitelmien mukaisesta toteutuksesta, sillä osastointi luo palon leviämiselle rakenteellisen esteen, ja tiiviys tekee esteestä toimivan.

Taloyhtiön on järkevää varmistaa ensimmäisessä vuositarkastuksessa palo-osastointien kunto, jotta rakennuttaja saadaan toteuttamaan havaitut puutteet. Vanhemmissa taloyhtiössä palo-osastoinnit on syytä kuulua määrävälein tarkastettaviin rakennusosiin, kuten vaikkapa vesikaton tiiveys.

Rakenteellisen paloturvallisuuden tärkein viesti on selvä: tiiviys ratkaisee – jos savu pysyy osastossa, myös palo pysyy osastossa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)