Kun turkulainen Arja Ahtaanluoma heräsi kahdeksan ja puoli vuotta sitten viiden viikon nukutuksen jälkeen kädet ja jalat amputoituna, hän ei ensin ymmärtänyt mistä oli kyse. Aktiivisen ja innokkaan käsityöharrastajan elämä muuttui kertaheitolla verenmyrkytyksestä, jota diagnoosin viivästyminen vaikeutti.

– Kun vahva lääkitys väheni, niin tajusin tapahtuneen, ja mitä kaikkea en enää pysty tekemään. Sain todella paljon psyykkistä apua sairaalapastorilta ja psykologilta. Sairaalapastori totesi, että olin rohkea kun uskalsin sanoa ääneen, että minua vituttaa ihan äärettömän paljon, muistelee Ahtaanluoma.

Ahtaanluoma kertoo saaneensa myös läheisiltä henkistä tukea heti ensi hetkiltä lähtien. Ahtaanluoma on purkanut tuntemuksiaan myös päiväkirjanomaisesti, joiden pohjalta ilmestyi vuonna 2020 hänen kirjansa Puolinainen. Samalla nimellä hän löytyy somesta.

– Kirjoittaminen toimi minulle terapiana. Oksensin kaiken ulos. Uskon, että tunteiden purkaminen aidosti ja sensuroimatta on ollut se minun pelastus, ja auttanut käsittelemään kokemaani.

Ahtaanluoma nauraa usein ja katsoo lämpimästi silmiin. Hän kertoo, että hänelle itselle mustasta huumorista on ollut paljon apua.

– Meidän perheessä yleisesti musta huumori on yhdistävä tekijä. Olen äärimmäisen kiitollinen, että mieheni ja kaksi tytärtäni ovat olleet minun tukenani.

Ahtaanluoma muistelee, miten kerran hänellä oli ihmispaljouden keskellä kovin kuuma, mutta häntä hävetti ottaa hameen alta lämpimät sukkahousut pois.

– Tytär sanoi, että ota ihmeessä sukkahousut pois. Ei se ole sinun vikasi, miltä jalat näyttävät, hän muistelee.

Ahtaanluoma kertoo, että hän jo tottunut, miten ihmiset tuijottavat. Kotona hän ei käytä proteeseja, mutta muualla käydessä hän laittaa käsiinsä ja jalkoihinsa proteesit.

– Erityisesti lapset kyselevät, että miten tuo täti on niin pieni. Käytän yleensä lyhyitä proteeseja jaloissa, koska niiden kanssa on helpompi ja huomattavasti tukevampi kävellä.

Ahtaanluoma on ensimmäinen suomalainen, jolle on tehty kädensiirto vainajan kädestä reilu vuosi sitten Husissa Meilahdessa. Hänelle on siirretty vain yksi käsi oikealle puolelle, koska kaikkien raajojen siirto olisi todella riskialtista.

– Jalkoja ei voi siirtää. Sitä on yritetty, mutta vihkoon on mennyt. HUS halusi tehdä vain yhden käden, kun tämä oli ensimmäinen. Itse olin samaa mieltä. Kädensiirtoa piti odottaa neljä vuotta. Ensimmäiset kaksi vuotta kului suunnittelussa, ja toiset kaksi vuotta odotin luovutettavaa kättä.

Kädensiirto on suorastaan mullistanut hänen arkensa, koska nyt hän voi jopa leipoa, askarrella helpommin ja pestä hampaansa sähköhammasharjalla. Vuoden kuntoutuksen myötä tällä hetkellä hänen kätensä puristusvoima on noin viisi kiloa. Hän pystyy kuitenkin nostamaan sillä jo kymmenen kilon kahvakuulan.

– Käsi on alkanut toimia pikkuhiljaa asteittain tässä vuoden aikana. Se on aivan eri asia kuin proteesi, josta sormet katkeavat helposti. Proteesista menetin kolme sormea istuttaessani 20 tulppaania eräänä keväänä, joten kalliiksi tulivat ne tulppaanit. Sähköllä toimivan proteesin niveliä ei saa likastaa, eikä se voi kastua.

Ahtaanluoma on löytänyt apua myös 3D-printtauksesta, jota hän harrastaa nykyään innokkaasti.

– Olen rakentanut sen avulla apuvälineitä itselleni esimerkiksi maalisudinpidikkeeksi tai mittamaan pesuainetta. Se on ollut oikein käytännöllistä.

Marianne Rovio