Itämeren luontoa uhkaavat rehevöityminen, saastuminen ja ilmastonmuutos. Useiden organisaatioiden yhteistyönä laadittu Suomen merensuojelualueverkoston kehittämisen tiekartta vuoteen 2030 esittää 34 konkreettista toimenpidettä, joilla voidaan parantaa meren tilaa, turvata arvokkaimmat merialueet ja saavuttaa kansainväliset suojelualuetavoitteet. Yhtä laajaa ja kattavaa suunnitelmaa meriluonnon suojelusta ei ole aiemmin tehty.

Suunnitelman keskeiset ehdotukset liittyvät siihen, miten nykyiset suojelualueet turvaavat tehokkaammin vedenalaisen luonnon monimuotoisuutta ja miten suojelualueverkostoa laajennetaan kattamaan arvokkaimmat merialueet. Lisäksi esitetään Suomen ensimmäisen merellisen luonnonpuiston perustamista sekä toimia, joilla voidaan turvata kalojen lisääntymisalueita ja huomioida erityisesti geologinen monimuotoisuus.

Suojelualueet tukevat meriluonnon suojelua

Itämeren vakavimmat uhat ovat rehevöityminen, saastuminen ja ilmastonmuutos. Ne heikentävät meren tilaa ja aiheuttavat laajamittaista luontokatoa. Tärkeimpiä toimia meren tilan parantamiseksi ovat ravinteiden ja haitallisten aineiden päästöjen vähentäminen, mutta pelkät valuma-alueella toteutettavat toimet eivät riitä.

Mereen kohdistuu myös muita paineita, kuten rakentaminen ja muu merenpohjan muokkaaminen, joiden osalta tehokkain keino luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi on aluesuojelu. Nykyinen lainsäädäntö ei turvaa vedenalaista luontoa riittävästi. Siksi tiekartta ehdottaa myös lainsäädännöllisiä muutoksia ja uusia ratkaisuja, joilla otetaan paremmin huomioon ekologiset kokonaisuudet, kytkeytyvyydet sekä toiminnallinen monimuotoisuus.

Keskeiset ehdotetut toimenpiteet ovat suojelualueverkoston laajentaminen ja nykyisten suojelualueiden suojelun vahvistaminen, Suomen ensimmäisen merellisen luonnonpuiston perustaminen, vapaaehtoisuuteen perustuvan suojeluohjelman luominen yksityisomistuksessa oleville merialueille, oikeudenmukaisuuskysymysten huomioiminen suojelun suunnittelussa, kalastusrajoitusten räätälöiminen lisääntymisalueiden suojelemiseksi sekä elinympäristöjen ennallistaminen ja vedenalaisen monimuotoisuuden turvaaminen mukaan lukien geologinen monimuotoisuus.

Tiekartta pohjautuu laajaan arvioon merensuojelun nykytilasta ja Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelman (Velmu-ohjelma) yli 200 000 havaintoon.

– Luonnon heikkenemisen ehkäisy on aina edullisempaa kuin ympäristön kunnostaminen jälkikäteen. Siksi myös merensuojelun on oltava ennakoivaa, toteaa tutkimusprofessori Markku Viitasalo Suomen ympäristökeskuksesta tiedotteessa.

Tällä hetkellä Suomi on suojellut merialueistaan vain 11 prosenttia. Euroopan unionin biodiversiteettistrategia ja Itämeren suojelukomission (HELCOM) tavoitteet edellyttävät merensuojelualueiden merkittävää lisäämistä.

– Tavoitteet edellyttävät, että suojelualueiden osuus merialueesta kasvaa 30 prosenttiin. Kolmasosan on oltava tiukasti suojeltuja alueita, kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Lasse Kurvinen Metsähallituksen Luontopalveluista.

Suojelualueiden lisääminen on välttämätöntä ekologisesti kattavan ja kytkeytyneen suojeluverkoston luomiseksi. Meriluonnon suojelu on investointi sekä luonnon monimuotoisuuteen että ihmisten hyvinvointiin.

– Suojelua ei tehdä vain luontoa varten. Meriluonnon tilan parantaminen hyödyttää myös ihmisiä, sillä se vahvistaa kalakantoja ja parantaa virkistysmahdollisuuksia, muistuttaa tiekartan laadintaa vetänyt ympäristöneuvos Penina Blankett ympäristöministeriöstä.

Tiekartta on tehty usean eri organisaation asiantuntijoiden yhteistyönä Biodiversea LIFE IP -hankkeessa, joka on Suomen suurin yhteistyöhanke Itämeren monimuotoisen luonnon turvaamiseksi. Tiekartan ovat laatineet ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, Metsähallituksen Luontopalvelut, Ahvenanmaan maakunnan hallitus, Geologian tutkimuskeskus, Luonnonvarakeskus, Turun ammattikorkeakoulu, Åbo Akademi ja Baltic Sea Action Group.

Tiekartan kaikki toimenpide-ehdotukset ovat tuoreessa julkaisussa Suomen merensuojelualueverkoston kehittämisen tiekartta vuoteen 2030.

Biodiversea-hanke (2021–29) on Suomen suurin yhteistyöhanke Itämeren monimuotoisen luonnon turvaamiseksi. Se saa rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta. Hanketta koordinoi Metsähallituksen Luontopalvelut. Mukana ovat myös Metsähallituksen Eräpalvelut, ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, Luonnonvarakeskus, Ahvenanmaan maakunnan hallitus, Turun ammattikorkeakoulu, Åbo Akademi, Geologian tutkimuskeskus ja Baltic Sea Action Group. Hankkeen budjetti on noin 20 miljoonaa euroa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)