”Tapa ittes.”

”Kuulut psykiatriseen laitokseen.”

”Sulla pitäisi olla mun keppi jalkojesi välissä.”

Kun naantalilaislähtöinen Ada Filppa lataa nettiin videoitaan, hän onnistuu poikkeuksetta triggeröimään monia. Tai oikeammin, hänen harrastuksensa onnistuu tässä huomattavan hyvin. Aikuisen naisen keppihevosharrastus – ja näyttävä menestys – käy kommenttien perusteella häkellyttävän monen hermoille. Paheksunta on yhtä kansainvälistä kuin menestyskin.

Filppaa itseään kommentit lähinnä huvittavat.

– Keksisivät nyt edes jotain mehevää, hän naurahtaa

– Nämä ovat aina näitä samoja, ja loppujen lopuksi aika mielikuvituksettomia, Filppa lisää.

Samassa hän kuitenkin vakavoituu.

– On tietysti aika rajua, että olen saanut tällaisia seksuaalissävytteisiä kommentteja kepistä jalkojeni välissä jo 12-vuotiaana, ja niiden määrä on vain kasvanut, hän toteaa.

Filpan keppihevosiin keskittyvät videot saavat hymyilemään – ja silmäkulmat kohoamaan, sillä naisen hypyt ovat aivan toisissa sfääreissä. Siksi videoiden keräämien kommenttien selaaminen onkin hämmentävä kokemus.

On hankalaa uskoa, kuinka negatiivisen tunneskaalan atleettinen, menestynyt ja karismaattinen Filppa on onnistunut herättämään muissa, pääosin aikuisissa ihmisissä. Autisti, luuseri, kehitysvammainen. Lista jatkuu ja jatkuu, pääosin toistaen itseään.

Mikä Filpassa – ja muissa keppariharrastajissa – sitten on niin iso uhka, että heidät pitäisi lannistaa näkymättömiin?

– Moni ei ymmärrä, eikä edes halua ymmärtää tätä lajia. Tämä liittyy varmasti paljon myös siihen, että tämä on pääosin tyttöjen harrastama laji. Naisurheilu ylipäätään kerää aika paljon tällaisia kommentteja ja vihaa, Filppa miettii.

– Tunnen monta nuorta keppariharrastajaa, jotka elävät kaksoiselämää, eivätkä ole kertoneet edes poikaystävilleen tai kavereilleen harrastavansa lajia. Monen harrastajan vanhemmatkin kiusaavat heitä tämän harrastuksen takia, ja ovat käskeneet heitä lopettamaan lajin 15-vuotta täytettyään, Filppa kertoo.

Helppo maalitaulu Filppa ei kuitenkaan koskaan ole kiusaajilleen ollut, vaikka yrityksestä ei olekaan ollut puutetta.

– Yläasteella aloin ensimmäistä kertaa kuulla kaikenlaista, mutta olin varmasti tosi tylsä kiusattava kohde, koska minua ei kiinnostanut pätkän vertaa, Filppa toteaa lähes välinpitämättömästi.

– Olen aina ajatellut pienestä pitäen, että jos olisi ihan hirveätä, jos lopettaisin, koska silloin kiusaajat voittaisivat.

Naisen menestys onkin varmasti ollut monelle vihaajalle kova pala. Ei riitä, että hän ei antanut periksi ja lopettanut, vaan hän on hankkinut itselleen mainetta niin kansallisilla kuin kansainvälisillä areenoilla.

Lista on pitkä. Taskussa on voitto keppihevosten SM-kilpailusta, Yhdysvaltain mestaruuskisat, häpeilemätön esiintyminen Ylen huippusuositussa Au pairit -realitysarjassa ja viimeisimpänä tekona kävely – tai oikeastaan hyppely – Karen Walkerin ja Adidaksen muotinäytöksessä Uudessa-Seelannissa.

Tällä naisella on balsseja.

– En usko, että tulen ikinä lopettamaan tätä lajia. Tämä on samalla työni ja vapaa-aikani. Tämä on ainoa asia, jossa tunnen olevani kokonaisvaltaisesti hyvä, Filppa miettii.

– Minusta tulee varmasti sellainen kunnon airasamulin tässä lajissa, hän nauraa.

Ei olekaan vaikeaa uskoa, miksi muotisuunnittelija Karen Walkerin tiimi halusi juuri Filpan tähdittämään Adidaksen kanssa pidettyä muotinäytöstä.

– Hän sanoi, että urheilussa harvoin näkee noin paljon iloa kenenkään kasvoilla, Filppa toteaa rauhalliseen tyyliinsä, eikä pysty täysin piilottamaan hymyään.

Juulia Bernhardt