Merietiketti periytyy 1700-luvun Ruotsi-Suomen saaristolaivastosta. Myös brittien ja U.S. Navyn ikivanhat tavat vaikuttavat. Perinteet luovat kulttuurin. Sisäisen lain.

Laivastovierailuilla sekä koululaivapurjehduksilla plagioidaan muiden maiden tapoja ja vertaillaan omaa osaamista. Englannista vuonna 1962 hankittu koululaiva Matti Kurki (II MS fregatti Porlock Bay) oli ”meriakatemia”.

Neito (laiva on aina nainen) teki Suomen lipun alla 16 pitkää ulkomaanmatkaa. Useat meriupseeripolvet saivat niillä kulttuurin, joka hitsautui kalevalaiseen merimiestapaan.

Alusten henkilökunta jaetaan oikeaan ja vasempaan vahtiin. Jos väkeä on runsaasti, ne vielä neljänneksiin. Perästä katsottuna oikean vahdin (1. ja 3.neljännes) väki majoittuu oikealle (ruorikomennot: oikealle– vasempaan).

Kulussa ajettiin 4/4 tunnin merivahteja. Vuorot alkoivat kello 08 (briteillä 20) ja kestivät neljä tuntia. Vahdissa tehtäviä vaihdettiin tunnin välein. Kulunut aika ilmoitettiin laivakellon lyönneillä.

Päivisin kello 6–18 kaikki muut olivat omissa laivatöissään. Puolivahdit (briteillä ”koiravahti”) kello 16–18 ja 18–20 takasivat ja jokainen sai höyryävää huttua. Vapaa-aika käytettiin lepoon, varusteiden kunnostamiseen ja itseopiskeluun.

Kukin vahti ilmoittautui yhtenäisesti pukeutuneina tehtäviinsä omalle vahtipäällikölleen. Matti Kurjella 4. neljännes ilmoitti mukanaan myös ”Vartin kalan”. Se oli pullotettu sintti, joka Atlanttin myrskyissä vahdin aikana oli singahtanut kannelle.

Yleensä päällikkö osallistuu manoveeraukseen vain irroituksessa ja kiinnityksessä. Hän on aluksen ”korkein oikeus”. Ensimmäinen upseeri (försti) on aluksen toimitusjohtaja. Kerrotaan, että Suomen Joutsenella erästä päällikköä puhuteltiinkin vain förstin välityksellä.

Kannella ei liikuttu vajaasti pukeutuneina. Aluksen oikeaa puolta käytti vain päällystö. Päällikön hytin liki ei mekastettu. Laivalla ei vaanut viheltää, kiivetä tai pissiä reelingin yli. Jos ”yrjö” yllätti, se piti sylkäistä myötätuuleen.

Kaikkien messinkien: laivakellon, venttiilien, puheputkien sekä laattojen piti kiiltää. Köydet ja liinat tuli pleissata, rihmata sekä koilata. Jos leputtaja roikkui ulkona, siitäkin seurasi toruja. Hiekkaa – maakravunkakkaa - ei saanut kannelta löytyä.

Ulkomailla kunnian- tai huomionosoitusten laiminlyönti hävettiin joukkomokana. Herkistyttiin, että Frederikshavnissa varmuuden vuoksi vedettiin käsi lippaan jopa hotellien portiereille!

Nykyisinkin koulutuspurjehdukset ovat menkulkutapojen kesäyliopistoja. Tosiasia on, että hyväksi johtajaksi kehitytään vain olemalla ensin johdettavana.

Mikael Miikkola, Paattisten pursiseuran varakommodori