MiekkailijaInka Mikkilän nimeä miettiessä vanhemmilla oli nimelle selkeät kriteerit.

– Isälläni on monimutkainen ja pitkä nimi. Hänen toiveestaan minulle ja kaksoisveljelleni etsittiin lyhyttä ja selkeää nimeä. Toinen nimeni on kulkenut suvussa, Mikkilä kertoo.

Nimet löytyivät Mikkilälle kerrotun mukaan suhteellisen helposti. Inka-nimestä Mikkilä itse on aina tykännyt.

– Inka on tuntunut aina omalta nimeltä, uniikilta. Minulla ei ollut lapsena koulussa muita Inkoja, mikä oli kiva juttu. Nimeni on tuntunut aina harvinaiselta, mutta se ei kuitenkaan ole ollut erikoinen tai vaikea nimi, Mikkilä pohtii.

Hän syntyi 1998. 1990-luvun puolivälissä Inka-nimi oli yleistynyt nopeasti, mutta varsinaisesta muotinimestä ei kuitenkaan ollut kyse. 1998 noin 150 lasta sai Inkan kutsumanimekseen. Suosituimmillaan nimi oli muutamaa vuotta myöhemmin. Vuonna 2001 lähes 250 lasta sai kutsumanimekseen Inkan. Sen jälkeen nimen suosio on laskenut.

Tilastoihin nähden Mikkilä sai elää yllättävänkin pitkään ennen kuin kohtasi kaiman.

– Vasta yliopistolla samaan englannin ryhmään osui toinen Inka. Se tuntui oudolta, että jotain muutakin voitiin kutsua minun nimelläni. Edelleen siihen kiinnittää huomiota, jos jossain on toinenkin Inka.

Mikkilän lapsuudenperheessä nimipäiviä juhlittiin näyttävästi.

– Nimipäivät on meillä olleet syntymäpäivien kaltaiset juhlat, joihin on kuulunut lahjat ja kakut. Syynä on varmasti se, että koska meitä oli kaksoset, syntymäpäivät ja muut juhlat luonnollisesti jaettiin. Nimipäivä oli meidän ihan oma päivä, Mikkilä toteaa.

Kauniista ajatuksesta huolimatta aivan täydelliseen tasavertaisuuteen juhlien suhteen ei päästy.

– Veljeni oli lapsena katkera siitä, että hänen nimipäivänsä on vasta marraskuussa. Se oli pienenä kova paikka, kun joka vuosi Inkan nimipäivä tuli ensin. Siinä ei auttanut edes se, että hänen nimipäivästään ei enää ollut jouluun kauhean pitkä aika.

Inkan nimipäivä on 5. lokakuuta.

Ilkka Lappi