Jätelaki velvoittaa toimimaan ensisijaisesti siten, että jätettä syntyisi mahdollisimman vähän. Muoviset kertakäyttöpakkaukset ja lyhytikäiset, korjauskelvottomat muovituotteet synnyttävät roskaa, jonka keräys ja käsittely kuluttaa resursseja. Luontoon päätyessään muoviroska aiheuttaa ongelmia. Jos tuotetta voidaan käyttää uudelleen, roskan määrä vähenee.

Suomen ympäristökeskuksen tuoreesta raportista selviää, että esimerkiksi muovipakkausten ja -tuotteiden pantti- ja palautusjärjestelmät, kestäväksi suunnitellut tuotteet, uudelleenkäytön ympärille syntyvät palvelut, veroporkkana ja uuden tavaran houkuttelevuutta vähentävä sääntely kannustavat uudelleenkäyttöön.

Uudelleenkäyttö tarkoittaa, että pakkauksia, tuotteita tai niiden osia käytetään uudelleen samaan tarkoitukseen, johon ne on valmistettu. Monissa tuoteryhmissä se on aivan tavanomaista toimintaa. Esimerkiksi tuotteiden kuljetuksessa käytettyjä lavoja, tarjottimia ja rullakoita käytetään kerta toisensa jälkeen.

Kertakäyttöisistä ja lyhytikäisistä muovipakkauksista ja -tuotteista voidaan päästä eroon ja siirtyä uudelleenkäyttöön, mutta näin suureen muutokseen liittyy esteitä ja eturistiriitoja, jotka on ratkaistava ensin. Suomen ympäristökeskuksen uusi raportti tarjoaa monia ideoita uudelleenkäytön edistämisen jatkotyöhön, kuten tosielämän aloitteisiin ja kokeiluihin tutkimuksen, liiketoiminnan ja hallinnon alalla.

Raportti suosittaa kokeiluja ja innovaatioita palautusjärjestelmiin ja teollisen mittaluokan uudelleenkäyttöön, kansalaisten osallistumisen tukemista kannusteilla, palveluilla, viestinnällä ja kasvatuksella, vahvaa ohjausta, kuten verokannusteita, rahoitusinstrumentteja, tavoitteenasettelua ja tietoa määristä ja uuden tavaran houkuttelevuuden vähentämistä sääntelyllä ja vaikuttamalla asenteisiin.

Muovi on materiaali, joka sopii hyvin moneen käyttökohteeseen, mutta se on myös ympäristöongelma. Raportin mukaan uudelleenkäytön vaikutuksia ympäristöön, talouteen, turvallisuuteen ja sosiaalisiin kysymyksiin on selvitettävä monitieteisellä ja toimialat ylittävällä yhteistyöllä. Vaikutusten selvittämisessä on keskityttävä niihin tuoteryhmiin ja kohteisiin, joissa uudelleenkäyttö säästää resursseja.

– Kestävyysmurros, kuten siirtymä kertakäytöstä kestävämpään uudelleenkäyttöön, on monitahoinen ilmiö. Se edellyttää onnistuakseen keskeisten toimijaryhmien välistä keskustelua ja tuen, sanoo erikoistutkija Hanna Salmenperä tiedotteessa.

Raportin suositukset pohjautuvat PlastLIFE-hankkeessa viime keväänä toteutettuun murrosareenatyöhön, jossa monipuolinen asiantuntijajoukko pohti muovisten kertakäyttöpakkauksien käytön vähentämistä ja muovituotteiden uudelleenkäytön lisäämistä. Murrosareena on yhteiskehittämisen menetelmä, ja se toteutettiin Suomen ympäristökeskuksen ja Aalto-yliopiston yhteistyönä. Raportti esittelee murrosareenatyön vaiheet ja tulokset.

Suomen ympäristökeskuksen koordinoima PlastLIFE-hanke tukee Suomen muovitiekartan kehittämistä ja toimeenpanoa muun muassa syventämällä vuoropuhelua eri toimijoiden ja sektorien välillä ja hyödyntämällä yhteiskehittämisen menetelmiä. PlastLIFE-hanke on seitsemänvuotinen (2022–29) kansallinen yhteistyöhanke muovien kiertotalouden edistämiseksi. Hanke saa rahoitusta EU:n LIFE-ohjelmasta. PlastLIFE-konsortio kehittää yhdessä keinoja muovien aiheuttamien ympäristöhaittojen, roskaantumisen ja turhan kulutuksen vähentämiseksi, muovijätteen kierrätyksen tehostamiseksi, fossiilisten raaka-aineiden korvaamiseksi ja kierrätysmuovien hyödyntämiseksi sekä muovijätteen sisältämien haitallisten aineiden analytiikan ja riskinarvioinnin kehittämiseksi.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)