TtM Essi-Mari Tuomola tutki väitöskirjassaan yksilöllisten tekijöiden, ympäristön piirteiden ja aktiivisuuden paikkojen yhteyttä iäkkäiden ulkona liikkumiseen. Liikkumista voidaan tukea kiinnittämällä huomiota esimerkiksi katujen kuntoon, lähiliikuntapaikkoihin ja palveluiden saavutettavuuteen.

Kävelyä edistävällä alueella asuvat iäkkäät henkilöt osallistuivat useammin säännöllisiin kulttuuri- ja yksilöharrastuksiin kuin henkilöt, jotka asuivat kävelyn kannalta epäsuotuisammalla alueella. Ympäristön käveltävyyttä kuvataan usein käveltävyysindeksin avulla, jossa otetaan huomioon lähiympäristön maankäytön monimuotoisuus, katuristeysten lukumäärä ja asukastiheys.

– Erilaiset ympäristöt voivat kannustaa harrastamaan erilaisia toimintoja. Ihmiset voivat myös hakeutua asumaan alueille, jotka tarjoavat heille mieluisia harrastuksia, Tuomola toteaa tiedotteessa.

Iäkkäät henkilöt, joilla ei ollut kävelyvaikeuksia tai ainoastaan varhaisia kävelykyvyn heikkenemisen merkkejä, osallistuivat useammin ryhmäaktiviteetteihin, ulkoiluun sekä kulttuuri- ja yksilöaktiviteetteihin kuin henkilöt, joilla jo oli kävelyvaikeuksia. Varhaisia kävelyn heikkenemisen merkkejä ovat esimerkiksi hidastuminen, tarve levätä kesken kävelemisen tai apuvälineen käyttö. Tällaisten kävelymuutosten avulla pystyy edelleen jatkamaan liikkumista, vaikka fyysinen kunto on alkanut heikentyä.

– Etenkin kävelyään muuttaneiden henkilöiden liikkumista ikäystävällinen ympäristö voi ylläpitää ja edistää, mikäli se tarjoaa levähdyspaikkoja ja hyvin hoidettuja kulkureittejä, sanoo Tuomola. 

Tutkimus osoitti, että henkilöt, joilla oli hyvä kävelykyky, raportoivat enemmän liikuntapaikkoja ja houkuttelevia paikkoja. Nämä kohteet sijaitsivat kauempana kotoa kuin henkilöillä, jotka kokivat kävelyvaikeuksia. Huomionarvoista oli, että iäkkäiden kävelykyvyn taso ei ollut yhteydessä vierailtujen säännöllisten paikkojen määrään tai etäisyyteen.

– Tällaiset paikat edistävät aktiivisuutta. Ne edistävät päivärytmiä ja antavat mahdollisuuden sosiaaliseen toimintaan. Käyntipaikkojen vähäinen määrä voi olla merkki siitä, että vapaa-ajan aktiviteeteista on luovuttu ja elinpiiri on kaventunut, mikä puolestaan heikentää hyvinvointia, Tuomola pohtii.  

Paikkojen lukumäärä yhdistyi myös autonomian tunteeseen. Iäkkäillä henkilöillä, joilla oli vähemmän käyntikohteita ja kohteet lähempänä kotoa, oli rajoittuneempi autonomian tunne kuin niillä henkilöillä, joilla oli enemmän ja kauempana kotoa sijaitsevia käyntikohteita.

Fyysisesti aktiivisimmat iäkkäät henkilöt käyvät sekä sisä- että ulkoliikuntapaikoissa, jotka voivat sijaita melko kaukana kotoa. Esimerkkejä näistä ovat yleiset puistot, lähiliikuntapaikat, urheilukentät, kuntosalit ja uimahallit. Vähemmän liikkuvat henkilöt sen sijaan käyttävät yleensä vain joko sisä- tai ulkoliikuntapaikkoja, jotka sijaitsevat lähellä kotia.

– Suotuisassa ympäristössä ja hyvällä etäisyydellä sijaitsevat liikuntapaikat saattavat motivoida iäkkäitä liikkumaan kodin ulkopuolella, Tuomola toteaa.

Korkeampi fyysisen aktiivisuuden taso oli yhteydessä myös liikuntapaikkojen monipuoliseen käyttöön monenlaisilla maankäytön alueilla. Etenkin vähemmän liikkuville ihmisille lyhyt välimatka liikuntapaikkoihin saattaa olla liikkumisen edellytys.

– Asuinalueiden lähellä on tärkeää panostaa liikkumisen edistämiseen, kuten katujen kuntoon, lähiliikuntapaikkoihin ja palveluiden saavutettavuuteen, Tuomola kertoo.

Väitöstutkimus on osa Maantieteelliset piirteet ja iäkkäiden henkilöiden liikkuminen ulkona (GEOage) ja Aktiivisen ikääntymisen paikat (PAA) -tutkimushankkeita. Tutkimuksessa hyödynnettiin Iäkkäiden ihmisten liikkumiskyky ja elinpiiri (LISPE)-tutkimuksen ja sen osatutkimuksen (MIIA) sekä Aktiivinen vanhuus (AGNES) -tutkimuksen aineistoja. Tutkimusprojekteja ovat rahoittaneet Euroopan tutkimusneuvosto, Suomen Akatemia ja opetus- ja kulttuuriministeriö. Lisäksi väitöstutkimusta ovat rahoittaneet Suomen kulttuurirahaston Keski-Suomen rahasto sekä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta. Tutkimus toteutettiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa (GEREC). GEREC on Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen yhteinen tutkimuskeskus.

Tuomolan terveystieteiden väitöskirja Physical environments, activity destinations and out-of-home mobility in old age tarkastetaan Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 17. tammikuuta.

Väitöskirja on luettavissa verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations. Väitöskirjan viimeistelyä rahoittivat Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahasto sekä liikuntatieteellinen tiedekunta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)