Uudistuneen Raision taitokeskuksen galleriatilassa on nyt kevään ajan näytillä turkulaisen Maija Lipastin pinkkejä kudonnaisia. Lipastin käsityöharrastus alkoi jo lapsena, 9-vuotiaana, kun hän löysi äitinsä käsityövarastosta roosan väristä villalankaa. Langasta syntyi ihana neulottu huivi, jonka Lipasti muistaa yhä edelleen hyvin.

– Silloin innostuin paitsi käsitöiden tekemisestä, myös vaaleanpunaisesta väristä, Lipasti kertoo tiedotteessa.

Siitä lähtien käsityöt ja pinkki ovat kulkeneet hänen matkassaan.

Vaikka Lipasti on tehnyt työuransa talouden ja markkinoinnin parissa ja vaikka hän on asunut työnsä takia ”vähän siellä ja täällä”, käsityöt ja Turku ovat olleet aina tietynlaisia kiinnekohtia hänen elämässään. Kummankin äärelle hän on palannut aina uudelleen.

Lipasti asuu Korppolaismäessä ja on Raision taitokeskuksen vakituinen asiakas. Tätä ennen hän on kuitenkin kuluttanut kangaspuiden penkkejä myös muualla kuin Varsinais-Suomessa.

– Aikanaan olin töissä Helsingissä ja asuimme mieheni kanssa Lohjalla. Ei ollut mitenkään tavatonta, että kun olin työpäivän jälkeen ajanut kotiin, tein nopsaan ruuat ja laskin, että vielä ehdin Lohjan käsityökeskuksen kutomoon muutamaksi tunniksi.

Lipasti harmittelee, ettei ole kirjannut kaikkea kutomaansa, sillä nyt olisi mukava tietää, paljonko kudottuja metrejä lopulta onkaan.

– Niitä on satoja, sen sentään tiedän. Nuoremmille kutojille mielelläni sanonkin, että kirjatkaa ne ylös alusta lähtien. Tällä iällä olisi nimittäin nyt mukava tietää, paljonko metrejä on kertynyt.

Jokainen kudontaa enempi harrastanut tietää, että kangaspuiden äärellä työskentely voi toisinaan ottaa selän tai hartioiden päälle. Lipastilla on hyviä vinkkiä, miten jumeja voi välttää.

– Olen nautiskelijakutoja. Olen omissa ajatuksissani, nousen välillä ylös tiirailemaan eri asennoissa, miltä kudottu pinta näyttää ja joskus, tosin harvoin, myös puran. Minulla ei ole kutoessa kiire, päinvastoin. Olen myös oppinut lyömään luhaa rennosti niin, että lapaluut oikenevat, Lipasti vinkkaa ja jatkaa.

– Kun kudon, elän vahvasti siinä hetkessä. Kuteet ovat minulle kuin värejä, joilla maalaan.

Vaikka Lipastille kudonta on se kaikkein rakkain käsityön harrastamisen muoto, tekee hän muutakin, kuten neuloo. Yleensä vaaleanpunaisen sävyillä, luonnollisesti.

– En osaa tarkkaan sanoa, miksi juuri vaaleanpunainen on se väri, joka minua viehättää. Ehkä viehätyin väriin lapsena, jolloin siskoni puettiin usein vaaleanpunaisiin vaatteisiin, hän hymyilee.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)