Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH) median ja avoimien viranomaislähteiden välityksellä kerättyjen ennakkotietojen mukaan joulukuussa hukkui neljä ihmistä. Yksi hukkumista tapahtui vesiliikenteen yhteydessä, yksi jäihin vajoamisen seurauksena, yksi veteen putoamisen seurauksena ja yhdessä tapauksessa tapahtumien kulku ei ole selvillä. Vuonna 2024 hukkui ennakkotietojen mukaan 88 ihmistä.

Jääolosuhteissa on suurta vaihtelua eri alueilla. Pakkassäät tai kalenterin päivämäärä eivät takaa jään turvallisuutta. Kylmä vesi kangistaa ja veden varaan joutuminen, erityisesti ilman suojavarusteita, voi olla kohtalokasta hyvinkin nopeasti.

– Vaikka nyt on ollut kova pakkasjakso, niin jäät voivat olla hyvinkin heikot. Jäihin pudonneen selviytymismahdollisuuksista kertoo suuntaa antava ”1+10+1-nyrkkisääntö”, joka jakautuu kolmeen kriittiseen vaiheeseen. Ensimmäisen minuutin aikana on ensisijaisen tärkeää hallita kylmäshokin aiheuttamat vasteet ja rauhoittua. Seuraavat kymmenen minuuttia ovat ratkaisevia itsensä pelastamiseksi jäistä. Tämän jälkeen on tunti aikaa hakeutua lämpimään. Mitä pidempään henkilö on kylmässä vedessä ja on alttiina jälkijäähtymiselle, sitä pienemmät mahdollisuudet pelastautumiseen on, kertoo SUH:n vesiturvallisuusasiantuntija Anne Hiltunen tiedotteessa.

Hiltunen korostaa, että jäälle lähtiessä tulee varustautua turvavälinein ja niitä on opeteltava käyttämään. Vähimmäisvarustukseen kuuluvat kaulalla käyttövalmiina roikkuvat jäänaskalit siltä varalta, jos jää pettää. Jäälle ei tule lähteä yksin ja mukaan tulisi mielellään myös ottaa kättä pidempää jään kantavuuden koettelemiseen. Vaihtovaatteet on hyvä pakata vesitiiviisti reppuun, ja kännykkä kannattaa suojata vesitiiviillä pussilla ja pitää helposti saatavilla. Kuivapuku tuo lisäturvaa jäällä liikkuvalle.

Hukkumiskuolemien määrä on vähentynyt viime vuosien aikana merkittävästi. Tapaturmaisesti hukkui vielä 2000-luvun alussa noin 200 ihmistä, kun viime vuosikymmenen aikana hukkuneita on ollut keskimäärin 140 vuosittain. Myös pelastustoimen kirjaamat vedestä pelastustehtävät ovat olleet laskusuunnassa.

SUH:n toiminnanjohtaja Kristiina Heinonen muistuttaa, että vaikka hukkumistapaukset ovat vähentyneet, niiden määrä on edelleen suurempi Suomessa kuin muissa Pohjoismaissa. Hän huomauttaa, että suurin osa hukkumisista olisi ehkäistävissä. Hukkumistapaturmien suurimmat myötävaikuttajat ovat toimintakyvyn lasku, riskikäyttäytyminen, puutteellinen varustautuminen ja varautuminen sekä päihteiden käyttö vesillä ja jäällä liikkuessa.

– SUH:n ennakkotilastojen mukaan vuonna 2024 hukkui tapaturmaisesti 88 henkilöä, joista 56 oli miehiä, seitsemän naisia ja 25 tapauksessa sukupuoli ei ole selvillä. Odotettavissa on, että tiedot täsmentyvät loppuvuonna ja hukkuneiden määrä on ennakkotilastoja korkeampi, jatkaa Heinonen.

– Vaikka ennakkotilastojemme perusteella hukkuneiden ikäjakaumaa ei voida vielä tarkentaa, aiempien tilastojen valossa hukkumiset painottuvat ikääntyneisiin. Joskin Kuusijärven traaginen pienten lasten hukkumisturma herätti huolta myös lasten vesiturvallisuudesta.

Eniten hukkumisia tapahtui Länsi- ja Sisä-Suomessa (30), Etelä-Suomessa (19), sekä Itä-Suomessa (15). Kesäkuukausina hukkui yhteensä 49 ihmistä, mikä tekee siitä vuoden synkimmän ajan hukkumisten osalta. Suurin osa vuoden 2024 hukkumistapauksista (32) on sellaisia, joissa tapahtumien kulku ei ole selvillä. Uinnin, pulikoinnin tai vedessä vilvoittelun yhteydessä hukkui 23 ihmistä, vesiliikenteen yhteydessä 19 ihmistä ja jäihin vajoamisen seurauksena kymmenen ihmistä.

SUH:n ennakkotilastojen mukaan Suomessa hukkuu vuosittain keskimäärin 18 ihmistä jäihin vajoamisen seurauksena, joista 87 prosenttia on miehiä. Useimmat hukkumiset tapahtuvat sisävesistöissä, ja kolmasosa tapauksista sijoittuu Itä-Suomeen. Huomionarvoista on, että kolmasosa hukkumisista liittyy moottoriajoneuvolla ajamiseen jäällä.

Kaveri on paras turvavaruste, liikuit sitten tutulla lähijäällä tai vieraalla alueella. Toinen voi hälyttää apua, vaikkei osaisi hätätilanteessa pelastaa. Ennen jäille lähtöä kannattaa myös kertoa lähimmäisille, mihin on menossa, jotta sinua tarvittaessa osataan kaivata.

Jään kantokyvystä kertoo virheetön teräsjää. Teräsjää on lujaa yhtenäistä jäätä, joka syntyy suoraan vedestä. Sitä pitäisi olla vähintään kymmenen senttiä yksin kulkevan aikuisen alla. Moottorikelkka ja mönkijä vaativat vähintään 15 sentin paksuisen teräsjään, ja autoilla tulisi liikkua ainoastaan merkityillä jääteillä.

Selvitä jäätilanne. Vesistöt jäätyvät Suomessa eri tahtiin ja paikallisestikin jäätilanne voi vaihdella.

Varustaudu vajoamisen varalle. Jäänaskalit kuuluvat jäällä kaulalle roikkumaan. Metallipäisellä jääsauvalla voit kulkiessa kokeilla jään kestävyyttä ja pillillä hälyttää apua. Pakkaa vaihtovaatetta vesitiiviisti reppuun ja pidä kännykkä ulottuvilla. Repun sivutaskuun kiinnitetyllä heittoliinalla tai köydellä voi tarvittaessa auttaa toista. Kuivapuku on usein jäällä liikkuvalle hyvä hankinta.

Tiedosta vaaranpaikat. Jää voi olla ympäristöään heikompaa virtaavan veden alueilla, kuten joissa, järvien kapeikoissa ja karikkojen päällä. Myös viemäreiden laskualueet, siltojen sekä laitureiden kupeet ja esimerkiksi kaislikot ovat riskipaikkoja.

Ennakkotiedot kerätään mediasta ja avoimista viranomaislähteistä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)