Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin 3–6 -vuotiaiden lasten toimijuuden mahdollisuuksia lapsi-vanhempisuhteiden konflikteissa. Lasten kertomuksissa näkyvät niin valtadynamiikan epäsymmetrisyys kuin sisäistetyt sukupuoliroolit.

Lapsilla on aiempaa enemmän mahdollisuuksia ilmaista toimijuuttaan perheissä. Siitä huolimatta valtadynamiikka säilyy epäsymmetrisenä ja näkyy lapsen ja vanhemman eriävien näkemysten aiheuttamissa konflikteissa.

Vaikka konfliktit ovat tavanomainen osa lasten arkea, pienten lasten näkemyksiä lapsi-vanhempisuhteen konflikteista on tutkittu harvoin. KM Maria Lahtinen Jyväskylän yliopistosta tarkasteli väitöskirjassaan, kuinka 3–6-vuotiaat lapset kuvaavat lapsen toimijuuden mahdollisuuksia kuvitteellisissa lapsi-vanhempisuhteiden konflikteissa. Lisäksi hän vertasi, miten poikien ja tyttöjen kertomukset erosivat toisistaan.

Väitöstutkimus osoitti, että lapsen toimijuus toteutui lasten tarinoissa eri tavoin. Lasten kerronnasta tunnistettiin myöntymis-, vastustus- ja neuvottelutarinoita. Suurin osa lasten tarinoista kuvasi lapsen myöntymistä vanhemman pyyntöihin ja käskyihin. Näissä tarinoissa vanhemman kerrottiin käyttävän ylivaltaansa lapseen, mikä ilmeni lapsen käyttäytymisen ohjaamisena ja kontrollointina sekä lapsen näkemysten ja toimijuuden sivuuttamisena. Kuitenkin lapset kertoivat myös tarinoita lapsen mahdollisuudesta vastustaa ja neuvotella vanhemman kanssa.

– Tutkimuksessa tunnistettiin sekä pojille että tytöille yhteiset tavat kuvata lapsen toimijuutta. Kertomuksissa oli kuitenkin havaittavissa myös sukupuolieroja, jotka heijastelevat yhteiskunnassa ja kulttuurissa vallitsevia stereotyyppisiä käsityksiä pojille ja tytöille sopivasta käyttäytymisestä, Lahtinen kertoo tiedotteessa.

Lahtisen väitöstutkimus osoitti vain poikien kertovan lapsen vihamielisistä, jopa aggressiivisista toimistaan ilman katumusta. Sen sijaan ainoastaan tytöt kertoivat lapsen kompensoivan vastustustaan eli sopimattomaksi tulkitsemaansa käyttäytymistään esimerkiksi tuomalla vanhemmalle kukkia ja myöntyvän vanhemman tahtoon miellyttääkseen häntä. Tällaiset toimet olivat osoitus lapsen solidaarisuudesta. Lisäksi vain tyttöjen tarinoissa lapsi pyysi anteeksi, jos hän vastusti vanhempaansa vihamielisesti.

– Tarinat välittivät näin myös sukupuolisidonnaisia tapoja kuvata lapsen toimijuutta, Lahtinen toteaa.

Väitöskirjatutkimus osoittaa, että demokraattisessa ja dialogisuuteen perustuvassa suhteessa lapsi voi osallistua päätöksentekoon tasavertaisena toimijana.

– Toivon, että vanhemmat ja lasten parissa työskentelevät aikuiset pohtivat kriittisesti, miten he kohtaavat lapsia ja rajoittavat, joskus tahattomasti, heidän toimijuuttaan. Aikuisten olisi myös hyvä muistaa, että jokainen konfliktitilanne tarjoaa mahdollisuuden joko vahvistaa olemassa olevaa sukupuoli-ideologiaa tai haastaa se. Olisi tärkeää, että kaikki lapset, sukupuolesta riippumatta, oppivat oikeudenmukaisuutta ja yhteistä päätöksentekoa, Lahtinen toteaa.

– Lapsi-vanhempisuhteiden konfliktit voidaan nähdä myös myönteisesti kasvatuksessa ja ne voivat edistää lasten oikeuksien toteutumista ja sukupuolten tasa-arvoa, hän summaa.

Lahtisen kasvatustieteen väitöskirjan Resisting boys and complying girls? Young children's narratives of child's opportunities for agency in child-parent conflicts tarkastustilaisuus järjestetään perjantaina 11. tammikuuta Jyväskylän yliopistossa.

Väitöstutkimusta ovat rahoittaneet Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos, Suomen Kulttuurirahasto, OLVI-säätiö, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, sekä Suomalainen Konkordia-liitto.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)