Aamuset on uutisoinut toukokuusta lähtien 19-vuotiaan ruskolaisen Mirja Paavilaisen unohtuneesta katoamisesta vuodelta 1976, josta poliisi avasi edellisviikolla uuden katoamisilmoituksen. Edellisen 26. marraskuuta julkaistun jutun jälkeen toimitukseen ottivat yhteyttä, toisistaan tietämättä, kaksi Paavilaisen ystävää. Heidän kertomuksensa tukevat toisiaan.

Anette Ekman kertoo olleensa Paavilaisen läheinen ystävä. Hänellä on paljon tietoa ”Mirriksi” kutsutun Paavilaisen elämästä, mutta poliisi ei ollut näistä tiedoista kiinnostunut vuonna 1976.

– Minuun oli poliisi yhden kerran yhteydessä. Kysyi, tiedänkö missä Mirja on. Mitään taustoja ei kysellyt, Ekman hämmästelee.

Ekman ja Paavilainen kävivät Turun Suomalaista Yhteiskoulua (TSYK). Aamuset on tarkistanut tiedot TSYK:n oppilasluetteloista. Paavilainen oli jättänyt itsensä luokalle korottaakseen arvosanojaan, eli vasten aiempia lehtitietoja Mirja olisi kirjoittanut ylioppilaaksi vasta vuonna 1977.

Abiturientti Ekman puhui Paavilaisen kanssa vielä sunnuntaina, jolloin Paavilainen viimeisen kerran nähtiin.

– Sunnuntaina soiteltiin ja sovittiin, että nähdään maanantaina. Muistikuvani on, että minulla olisi ollut yo-kirjoitukset maanantaina. Maanantaiaamuna Mirrin äiti soitti ja kysyi, tiedänkö Mirristä jotain. Ei ollut tullut yöksi kotiin.

Ekman kumoaa aiemmin mediassa kerrotut tiedot siitä, että Paavilainen olisi poistunut kotoaan vaivihkaa ja sanaakaan sanomatta. Paavilaisen äiti oli sanonut Ekmanille, että Mirja kertoi lähtevänsä ulos.

Näitä tietoja ei ole aiemmin kerrottu julkisuudessa.

– Äiti kertoi, että Mirja oli saanut puhelun ennen lähtöään. Kuka on ollut soittaja? Sitä en pysty mitenkään arvuuttelemaan. Se on mysteeri, Ekman huokaa.

Paavilaisella ei ollut Ekmanin mukaan pidempiaikaista poikaystävää. Poikia hän kuitenkin tapaili.

– Ne olivat yhden illan juttuja. Pääasiassa opiskelijoita ja fiksuja tyyppejä. Kyllä me bailattiin viikonloppuisin. KY:n diskossa kävimme lähellä Turun kasarmia, joskus myös Iskerissä.

Tuohon aikaan bussilla ei päässyt viikonloppuisin illalla Ruskolle.

– Kyllä hän lähti välillä jonkun luo yöksi ja palasi vasta aamulla. Mirri liftasi paljon. Kun sain kortin, niin sitten minä kuskasin häntä, Ekman kertoo.

– Sen muistan, että Mirrin isä oli hyvin ankara. Mirri jopa vähän pelkäsi häntä.

Paavilaisen katoaminen on vaivannut myös Tuire Lindqvistiä. Hän oli Paavilaisen luokkatoveri TSYK:ssa seitsemän vuoden ajan. Lindqvistin muistot tukevat Ekmanin kertomaa.

– Tapahtumapäivästä en muista muuta, kuin että se oli pakollisten yo-kirjoitusten jälkeen. En muista mitään edeltävästä viikonlopusta. Yritin keskittyä yo-kirjoituksiin, enkä itse ollut ”ulkona”.

Lindqvist muistaa Paavilaisen kunnianhimoisena nuorena, jonka tavoitteena oli yliopisto.

– Hänellä oli usein tapana ulkoilla läksyjen lomassa. On aivan selvää, ettei hän kadonnut vapaaehtoisesti. Hänellä oli suunnitelmia tulevaisuutta varten. Eikä hän myöskään olisi satuttanut vanhempiaan karkaamalla.

Poliisi ei ole ollut Lindqvistiin yhteydessä Paavilaisen katoamisesta.

Jos tiedät jotain Mirja Paavilaisen seurassa liikkuneista ihmisistä, ota yhteytta osoitteeseen aamuset@aamuset.fi.

Eveliina Portnoj