Suomen maataloudessa käytettiin vuosina 2010–22 noin yhdeksän terawattituntia (TWh) energiaa vuodessa, mikä vastaa vajaata kolmea prosenttia maan kokonaisenergiankulutuksesta. Energiankulutus on pysynyt samana viimeisten noin 15 vuoden ajan, vaikka tilojen määrä on vähentynyt. Luonnonvarakeskus (Luke) selvitti synteesiraportissaan maatalouden energiankulutuksen rakennetta ja keinoja sen uudistamiseen.

Maataloustuotannon energiankulutus ja energialähteiden jakauma vaikuttavat tuotannon kannattavuuteen, elintarviketuotannon kasvihuonekaasupäästöihin ja ruoantuotannon huoltovarmuuteen. Siksi on tärkeää, että energian käytön rakennetta ja muutoksia seurataan ja niihin vaikuttavat tekijät sekä vuorovaikutukset tunnetaan.

Luken tuoreessa selvityksessä ilmeni, että maatalouden kokonaisenergiankulutuksessa ei ole tapahtunut laskua, vaikka maatilayritysten lukumäärä on laskenut noin 30 prosenttia vuosien 2010 ja 2022 välillä. Energiakustannusten osuus tuotantokustannuksista on kasvanut erityisesti nestemäisten polttoaineiden hinnan nousun vuoksi.

Moottoripolttoöljyn ja viljan kuivaukseen käytetyn polttoöljyn määrä on kasvanut, kun taas lämmityspolttoöljyn kulutus on laskenut. Nämä muutokset liittyvät maatalouden tuotantorakenteiden muuttumiseen ja etenkin kotieläintuotannosta luopumiseen. Tilakoon kasvun myötä myös kuljetusmatkat tilusten ja talouskeskuksen välillä ovat kasvaneet.

– Fossiiliset nestemäiset polttoaineet ovat olleet merkittävin tarkastelukohde jo ihan viime vuosien hintakehityksenkin vuoksi, ja niiden käyttöön voidaan vaikuttaa, sanoo yksi raportin kirjoittajista, ryhmäpäällikkö Kim Kaustell Lukesta tiedotteessa.

Selvityksen mukaan fossiilisten polttoaineiden ja sähkön käyttöä voitaisiin vähentää siirtymällä energiatehokkaampiin tuotantoprosesseihin, lisäämällä korvaavien energialähteiden käyttöä ja parantamalla koneiden ja laitteiden energiahyötysuhdetta.

Esimerkiksi käyttämällä traktorin moottoria sen optimialueella voidaan polttoaineen kulutusta vähentää oleellisesti, 10–20 prosenttia. Samoin maanmuokkauksen ja kylvön polttoaineen kulutusta voidaan pienentää perinteisen kynnön, äestyksen ja kylvölannoituksen kulutuksesta (30–43 l/ha) siirtymällä suorakylvön kulutukseen (7 l/ha).

– Tuotantoprosessien kehittäminen ja korvaavien energianlähteiden hyödyntäminen ovat pitkälti elinkeinon omissa käsissä ja edellyttävät monesti investointeja. Energiahyötysuhteiden parantaminen taas on kone- ja laitevalmistajien tehtävä, Kaustell sanoo.

Tuotantosuunnista eniten energiaa kuluttavat viljanviljely, lypsykarjatalous ja kasvihuonetuotanto. Viljantuotannon ja kasvihuonetuotannon energiankulutus on lisääntynyt, kun taas lypsykarjatalouden energiankulutus laskee tilojen lukumäärän laskun myötä.

Kasvihuoneet kuluttivat merkittävän osan, 37 prosenttia, sähköllä tuotetusta energiasta vuonna 2020. Sähkön osuus koko maatalouden energiankulutuksesta on vajaat 20 prosenttia. Puuhakkeella ja muilla kiinteillä polttoaineilla on lämmitetty kasvihuoneita ja eläintiloja sekä käyttövettä. Suurimpia kiinteiden polttoaineiden kuluttajia ovat lypsykarjatalous, viljanviljely ja kasvihuonetuotanto.

Maatilojen oma energiantuotanto on toistaiseksi vaatimatonta kokonaisenergiantarpeeseen nähden, mutta aurinkopaneeleilla ja biokaasulla voi olla paikallisesti jo nyt suurikin potentiaali energiankulutuksen pienentämisessä, tuotantokustannusten alentamisessa ja häiriöttömän tuotannon varmistamisessa.

Luken synteesiraportissa maatalouden energiankulutuksella tarkoitetaan suoria energiapanoksia. Mukaan ei lasketa tuotantovälineiden tai lannoitteiden valmistukseen kuluvaa ns. epäsuoraa energiaa. Maatalouteen on sisällytetty myös kasvihuone- ja avomaan puutarhatuotanto. Raportin pohjalla ovat Luken maatalouden energiankulutustilastot ja Helsingin yliopiston, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja Viron maatalousyliopiston Energy positive farm -hankkeen tulokset. Suomalaisesta maataloustuotannosta ei ole näiden lisäksi tehty kattavaa selvitystä energiankulutuksesta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)