”Vettä tulee kuin Esterin perseestä” tokaisi ystäväni sateisella mökkireissulla. Kukaan ei kuitenkaan tunnu tietävän kuka on tämä Esteri, ja miten hänen nimensä ja takamuksensa on onnistunut säilyttämään vankan asemansa puhekielessä. Ystäväni tiesi kertoa, että Esteri on Suomessa palokuntien pitkään yleisesti käyttämä moottoriruiskumerkki.

Vähemmän suosittu selitys Esterin perse -sanonnalle on se, että Suomen kolmas, runsaasti vettä roiskuttanut siipiratasalus oli nimeltään Ester. Se liikkui 1900-luvun alkupuolella Saimaalla.

On monia vanhoja sanontoja, joita käytetään puhekielessä edelleen, mutta niiden alkuperä ja tarkoitus on monelle pimennossa. Esimerkiksi kun joku asia menee ”päin prinkkalaa”, eli epäonnistuu niin mikä on se prinkkala?

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan sanonta ”päin prinkkalaa” on tiettävästi syntynyt 1820-luvulla, kun joku on ajanut vaununsa säpäleiksi lähtiessään Prinkkalan talossa järjestetyistä maaherran juhlista. Prinkkala-nimeä kantaa Turussa kaksikin historiallista rakennusta. Kakskerran saaressa sijaitseva kartano Brinkhall, sekä keskustassa sijaitseva Prinkkalan talo eli Brinkalahuset, jonka parvekkeelta joulurauha vuosittain julistetaan.

Suomalaiset perinnesananlaskut heijastavat suomalaista kulttuuria, elämänasennetta ja mielenmaisemaa. Vanhan kansan lannistavimmat lauseet kannustavat nöyryyteen ja vaatimattomuuteen. Rumat ne vaatteilla koreilee. Ei kannata lähteä merta edemmäksi kalaan. Vaatimattomuus kaunistaa. Itku pitkästä ilosta. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, eli ei kannata liian korkealle tavoitteita asettaa, tai yrittää liikoja.

Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Myöskin tässä sanonnassa on parempi olla tyytyväinen siihen mitä on, kuin havitella liikaa.

Sanonnat onneksemme muuttuvat ja jatkavat elämäänsä uusien sukupolvien keskuudessa. Kenties kaipaisivat jo pientä positiivista tuuletustakin. Lannistavimmat joutaisivat Kankkulan kaivoon, jonka sijainnista ei muuten tähän päiväänkään mennessä ole selvyyttä.

Henriikka Fingerborg