Hanna Rissasen ja Ulla Suonion yhteisnäyttelyssä 3.–30. tammikuuta Kaarina-talon ensimmäisessä kerroksessa nähdään kiehtovia ihmishahmoja, joilla on ajatukset ja tunteet sekä ekspressiivisiä abstrakteja maalauksia, joissa väreillä on suuri merkitys.

Ulla Suonio (s. 1973) on ensimmäiseltä ammatiltaan kuvataiteilija ja sittemmin opiskellut kuvataideopettajaksi ja luokanopettajaksi Helsingissä. Suonio työskentelee kuvataiteen lehtorina Piikkiössä.

Nuorena kuvataiteilijana Suonio aloitti kolmiulotteisten teosten parissa, yhdistellen romumetallia ja pehmeitä kankaita, kunnes huomasi käyttävänsä esineitä maalauspohjina ja siirtyneensä veistoksista ja installaatioista kohti maalaamista. Suonio siirtyi maalatuista metalliromuista hiljalleen maalaamaan perinteisimmille maalauspohjille. Maalaaminen kuitenkin jäi pitkäksi aikaa, opiskeluiden, töiden, lasten ja perheen täyttäessä arjen.

Pari vuotta sitten Suonio innostui maalaamaan uudestaan. Innostus lähti pienistä maalauksista yhdessä nuorimman lapsen kanssa keittiön pöydän ääressä ja vei mennessään. Luovuus lähti liikkeelle, omat estot hävisivät jonnekin ja maalaamisesta ja väreillä ilmaisemisesta tuli intohimo.

Suonio maalaa ihmishahmoja, joilla on ajatukset ja tunteet. Kasvot kiehtovat aina uudestaan ja uudestaan. Suonio peilaa omia tunnemuistojaan maalausten kasvoissa.

Hanna Rissanen (s. 1975) on luokanopettaja, kuvataideopettaja, ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti ja lyhytterapeutti. Rissanen työskentelee kuvataiteen lehtorina Vasaramäen koulussa Turussa sekä kuvataideterapeuttina omassa Hahmoja taidetta ja terapiaa -yrityksessään. Hahmoja järjestää terapian lisäksi myös tyky-koulutusta, voimauttavan taiteen ryhmiä sekä muita taiteeseen ja hyvinvointiin liittyviä pajoja ja kursseja. Rissanen on myös lasten arkkitehtuurikoulu Kidekon toinen perustajista.

Rissanen on tehnyt taidetta eri muodoissa nuoresta saakka ja luomisen palo on ollut hänessä aina. Kiireisten ruuhkavuosien aikaan Rissanen purki luovuuttaan käsitöitä tekemällä, ompelemalla, suunnittelemalla ja kaavoittamalla vaatteita ja asusteita. Piirustuslehtiö kulki usein mukana ja Rissanen piirsi nukkuvan vauvan unta ja palikoilla leikkiviä lapsia.

Maalaaminen oli monta vuotta sivussa, kunnes vuonna 2016 maalaamisesta tuli entistä tärkeämpää avioeron ja elämänmuutoksen myötä. Taiteen tekemiseen syttyi intohimo ja maalaamisesta tuli aktiivista ja tavoitteellista. Viimeiset vuodet Rissanen on maalannut lähinnä suurikokoisia ekspressiivisiä abstrakteja maalauksia, joissa väreillä on suuri merkitys. Rissanen kulkee paljon luonnossa ja havainnot luonnosta yhdistyvät tunteisiin ja tunnelmiin ja syntyvät kankaille spontaanisti.

– Maalaan yleensä aamuisin, kun huoneeseen tulee aamun valo, aivoni ovat virkeät ja koti hiljainen, Rissanen kertoo tiedotteessa.

– Voi olla, että edellisen päivän kokemukset pulpahtavat suoraan kankaalle, toisinaan sitten palaan teokseen uudestaan ja uudestaan ja työ voi kokea suurenkin muodonmuutoksen alkuperäisestä. Tunne ja tunnelma kuitenkin yleensä säilyy samana.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)