Metsästys on ollut syksyn kuuma puheenaihe uudesta näkökulmasta, lupaprosesseista, vahvistaa Varsinais-Suomen riistapäällikkö Jörgen Hermansson.

– Suomen suurpedot, eli karhut, sudet ja ahmat, ovat rauhoitettuja eläimiä, joiden metsästämiseen tarvitaan poikkeuslupa. Lupa perustuu kannanhoitosuunnitelmaan, joka pitää suurpedot suojeltuina ja turvaa lajin säilymisen. Kun siis hirvieläimet aiheuttavat vahinkoa maa- ja metsätaloudessa ja liikenteessä, se ohjaa niiden kantojen hoitoa, kertaa Hermansson.

Susi on riippuvainen hirvieläimistä. Suuri valkohäntäpeurakanta on tuonut alueellemme uusia susireviirejä ja Lounais-Suomessa on jo noin puolet maan susista.

– Varsinais-Suomessa on noin 12–14 laumaa. Runsas peurakanta on selkeästi pitänyt susien aiheuttamat kotieläin- ja koiravahingot vähäisinä. Kysymys kuuluu, paljonko peurakantaa – joka sekin aiheuttaa ongelmia puutarhoissa ja liikenteessä – voi metsästämällä alentaa, että susi löytää vielä ravintonsa?

Riistapolitiikan ylin valta on maa- ja metsätalousministeriöllä. Ympäristöministeriö osallistuu luonnonsuojelulain ja EU-lainsäädännön keinoin suurpetoja koskevien viranomaistehtävien valmisteluun.

Suomen riistakeskus edistää kestävää riistataloutta, tukee paikallisten riistanhoitoyhdistysten toimintaa ja tuo riistapoliittiset päätökset toimeenpantaviksi. Luonnonvarakeskuksen asiantuntemusta tarvitaan suurpetokantojen ja petojen elintapojen tutkijana ja kantojen koon arvioinnissa.

Suuri osa tarvittavasta lähdetiedosta saadaan luonnossa liikkuvilta metsästäjiltä. Luonnonsuojeluliitto ei periaatteessa vastusta metsästystä, kunhan se ei vaaranna uhanalaisia lajeja. Intressit ovat aina painottuneet moneen suuntaan.

Mutta nyt on tapahtunut muutos, josta Suomen metsästäjät ovat tuohtuneet Hermanssonin tavoin. Suomen korkein hallinto-oikeus (KHO) määritteli yli puolet viime vuonna myönnetyistä karhunmetsästyksen poikkeusluvista lainvastaisiksi. Sen tulkinta karhun suojelusta EU:n luontodirektiivissä on, ettei direktiivistä voi poiketa edes sillä perusteella, että lajin kanta on elinvoimainen. Ratkaisu koskee myös sutta ja ilvestä.

Ensimmäinen reaktio on ollut, että suurpetojen kannanhoidollinen metsästys loppuu, koska Suomen riistakeskus ei voi myöntää siihen poikkeuslupia vastoin KHO:n uutta päätöstä.

– Erityisesti ihmetyttää se, että Ruotsissa tuomioistuimet ovat tulkinneet samaa direktiiviä toisin, siellä ei mikään ole muuttunut, Hermansson sanoo turhautuneena.

Suomen ja Ruotsin välillä on olemassa yhteisiä intressejä EU:n luontodirektiivin suhteen, vaikka juuri nyt ihmetyttääkin direktiivin erilainen tulkinta.

– EU:n luontodirektiivissä susi on tiukasti suojeltu. Suomen susikanta määriteltiin liitteeseen neljä EU:n liittymisneuvottelujen yhteydessä vuonna 1994. Vain poronhoitoalueella se on liitteessä viisi. Jos susi saataisiin siirrettyä liitteeseen viisi koko maassa, olisi mahdollisuus ryhtyä kannanhoidolliseen metsästykseen eri alueilla.

Merja Marjamäki