Perinteisessä TPS Jalkapallon kauden päätöstilaisuudessa TPS Juniorijalkapallon Vuoden valmentajaksi valittiin Jani Mesikämmen. Hän valmensi päättyneellä kaudella TPS:n 2009- ja 2010-syntyneitä tyttöjä sekä oli 2010-syntyneiden poikien apuvalmentaja.

– Totta kai tällainen tunnustus lämmittää mieltä aika paljon. Toisaalta tuntuu oudolta ottaa tällaista kunniaa vastaan, koska yhtään mitään en ole tehnyt yksin. Meillä on joukkueiden valmennuksessa isommat porukat. Pelaajat ovat hoitaneet hommansa. Vasta sen jälkeen minun hommallani on joku tulos, Mesikämmen pohtii.

TPS:ään Mesikämmenellä oli pitkään vaikea suhde. Hän on jääkiekkolegenda Ilkka Mesikämmenen poika, pelannut itsekin jääkiekkoa juniorina ja päivätyönsä kautta toimittajana nähnyt läheltä niin jääkiekon kuin jalkapallon hyviä ja huonojakin aikoja.

Viimeiset kolme vuotta Mesikämmen on ollut valmentaja TPS:ssä. Se on muuttanut miehen suhtautumisesta kolmeen mustavalkoiseen kirjaimeen.

– Aiemmin suhtautumiseni Tepsiin oli taustani vuoksi hiukan kompleksinen. Valmentaminen on muuttanut suhtautumistani positiivisempaan suuntaan. Nykyisellään Tepsi on minulle enimmäkseen se meidän porukka. Ne joukkueet, joiden kanssa toimin ja ne ihmiset siinä ympärillä, Mesikämmen sanoo.

Varsinkin huonoina aikoina TPS:n suuntaan sataa perinteisesti runsaasti kritiikkiä. Vaikka valmentaminen on muuttanut suhtautumista Palloseuraan, ymmärtää hän hyvin varsinkin edustusjoukkueisiin kohdistuvan kritiikin.

– Suurin osa kritiikistä on yleensä perusteltua. Aikuinen ihminen ymmärtää, mistä kritiikki kumpuaa. Seuran sisällä toimivat myös näkevät selvästi, mitkä asiat ovat pielessä, jos ovat itselleen rehellisiä.

– Toisaalta seuran sisällä näkee myös, mitä pielessä olevien asioiden korjaamiseksi yritetään tehdä. Valmentajana näkee myös sen, että eivät ne asiat muissakaan seuroissa aina niin täydellisesti suju, Mesikämmen toteaa.

Hän myöntää, että on toisinaan tuijottanut valmentajana liiaksi tulosta. Pyrkimys Mesikämmenelläkin on valmentaa päivittäisen tekemisen kautta.

– Minulle arjen tekemisen arvo tulee siitä päivittäisestä tekemisestä joukkueena ja sen toistamisesta viikosta toiseen. Se tuo, tai on tuomatta, tulokset. Sitä kautta myös pelaajat onnistuvat ja pääsevät omalla polullaan eteenpäin.

Rehellisyys on yksi Mesikämmenen ohjenuorista valmentajana. Fakta on, ettei pelkillä joukkueharjoituksilla lennetä kuuhun.

– Realiteetti on se, että ne harjoitukset, mitä joukkueina teemme, eivät riitä alkuunkaan, jos oikeasti tavoittelee huippua. Nuoren urheilijan on hirveän helppo sanoa, että haluaa jotain, mutta on eri asia elää niiden tavoitteiden mukaisesti. Niitä keskusteluja käyn säännöllisesti pelaajien kanssa.

Ilkka Lappi