Suomen ympäristökeskus tutki yhdessä Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen kanssa, minkälaisilla ohjauskeinoilla tai niiden yhdistelmillä kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki saataisiin puolitettua vuoteen 2035 mennessä.

Viime vuonna käynnistyneessä tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljen kehittymistä vuoteen 2035 ilmasto- ja energiatoimia ja tuontituotteita koskevien tietojen pohjalta (tämä on niin sanottu perusura eli jo käynnissä oleva muutos). Tämän lisäksi tutkijat selvittivät, mitä uusia ohjauskeinoja tai ohjauskeinojen yhdistelmiä tarvitaan hiilijalanjäljen puolittamiseksi.

Tutkijoiden mukaan ilmastopolitiikan perusuran ja uusien ohjauskeinojen yhteisvaikutuksella kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki voitaisiin lähes puolittaa vuoden 2016 tasosta (45 Mt CO2-ekv.) vuoteen 2035 mennessä. Nämä hiilijalanjälkitulokset eivät kuitenkaan sisällä maankäyttösektorin päästöjä.

– Tutkimus osoittaa, että perusura eli jo käynnissä oleva muutos pienentäisi toteutuessaan kulutuksen hiilijalanjälkeä noin kolmanneksen. Ohjausta vahvistamalla on mahdollista aikaansaada lisää päästövähennyksiä ja yhdessä perusuran kanssa pienentää hiilijalanjälkeä noin puoleen vuosien 2016 ja 2035 välillä. Vaikka arvioihin sisältyy paljon epävarmuuksia, tunnistimme kulutuksen näkökulmasta alueita, joilla hyvää kehitystä voitaisiin monin toimenpitein vahvistaa, kehittämispäällikkö Ari Nissinen Suomen ympäristökeskuksesta sanoo tiedotteessa.

Perusuralla tarkoitetaan energia- ja ilmastostrategian ja sitä tukevien muiden jo päätettyjen ohjauskeinojen sekä tuontituotteiden arvioidun päästökehityksen vaikutuksia suomalaisten kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälkeen. Ohjauskeinoilla tarkoitetaan tutkimuksessa tunnistettuja ja arvioituja lisäkeinoja vaikuttaa kulutuksen hiilijalanjälkeen.

Suomalaisten kotitalouksien kulutuksen henkilöä kohden laskettu hiilijalanjälki on pienentynyt 2000-luvulla noin 14–15 hiilidioksidiekvivalenttitonnista (CO2-ekv.) noin kahdeksaan CO2-ekv.-tonniin, vaikka kotitalouksien kulutusmenot ovat samanaikaisesti kasvaneet.

Uusimmat mallinnustulokset näyttävät päästöjen laskevan trendin vuodesta 2003 vuoteen 2015, ja sen jälkeen päästökehitys on tasaantunut lukuun ottamatta Covid-pandemian ensimmäisen vuoden 2020 notkahdusta.

Hiilijalanjäljellä tarkoitetaan kotitalouksien kulutuksesta syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä. Jalanjälki sisältää päästöt kotimaassa sekä tuontituotteiden Suomen ulkopuolella syntyvät päästöt.

Asumisen ja liikenteen hiilijalanjälkeen vaikuttavia muutoksia, kuten energiajärjestelmän päästöjen pieneneminen ja liikenteen sähköistyminen, sisältyy jo päätettyihin ohjauskeinoihin. Asumisessa vähäpäästöisiin energialähteisiin siirtyminen ja kulutustapojen muutokset ovat avainasemassa. Liikenteen sähköistymisen lisäksi päästöjä voidaan vähentää kulkutapoihin ja liikkumistarpeeseen vaikuttamalla.

Perusura ei sisällä ruuan, muiden tavaroiden ja palveluiden kulutukseen vaikuttavia toimia. Ruokavalioiden muutosta kasvis- ja kalapainotteisemmaksi voidaan tukea monilla ruuan kulutusta, tarjontaa ja tuotantoa muuttavilla toimilla. Monipuoliset uudet keinot ovat tarpeen, koska yksittäisillä toimilla ei ole kovin suurta vaikusta.

Kestävyyskriteerien integrointi ravitsemussuosituksiin luo tarvittavaan tietopohjaa ruokavaliomuutoksille. Se tukee julkisia ruokapalveluita kestävän ruokavalion vakiinnuttamisessa. Elintarvikkeiden päästö- ja terveysperusteinen verotus on yksi eniten vaikuttavista keinoista tukea kulutuksen kestävyysmuutosta. Kauppa ja ravintolat voivat muokata ruuan tarjontaympäristöä mahdollistamaan kestävät valinnat.

Investoinnit uusiin kasvi- ja kalapainotteisiin arvoketjuihin uudistavat tuotantoa ja kulutusta samanaikaisesti.

Tavaroiden ja palveluiden kulutuksessa keskeisiä ovat ohjauskeinot, jotka parantavat tuotteiden pitkäikäisyyttä ja siten vähentävät tarvetta hankkia uusia tavaroita. Tämä edellyttää, että huolto- ja korjauspalveluja edistetään. Pidentämällä elektroniikan, tavaroiden ja vaatteiden käyttöikää päästöt vähenevät myös ulkomailla.

Kokonaisuudessaan suomalaisten kulutuksen hiilijalanjäljestä 46 prosenttia syntyi vuoden 2019 tietojen perusteella ulkomailla. Tavaroiden osalta ulkomailla syntyvä osuus on vielä korkeampi. Siksi tuotantoon on vaikutettava kansainvälisesti esimerkiksi aktiivisella osallistumisella EU-tason tuotepolitiikkaan.

– Vaikuttavinta on säädellä sitä, minkälaisia tuotteita saa tuoda markkinoille ja varmistaa, että vähähiilisimmät tuotteet ovat edullisimpia. Lisäksi kuluttajien toimintaedellytyksiä on vahvistettava esimerkiksi parantamalla vähähiilisten ratkaisujen löydettävyyttä ja helppokäyttöisyyttä, professori Eva Heiskanen Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksesta sanoo.

Uusien kulutuksen ohjauskeinojen arviointiin osallistui yli sata tutkijaa ja asiantuntijaa. Asiantuntijat ottivat kantaa muun muassa uusien ohjauskeinojen hyväksyttävyyteen ja toteutettavuuteen.

Asiantuntijat pitivät tukia ja tiedollista ohjausta kansalaisten näkökulmasta hyväksyttävämpinä kuin kieltoja ja rajoituksia, joita monet asiantuntijat pitivät kuitenkin tarpeellisina. Ohjauskeinojen yhdistelmillä ja toteutuksen suunnittelulla voidaan parantaa toimenpiteiden hyväksyttävyyttä. Tätä lisää myös mahdollisuus kokeilla uusia toimintatapoja ja tottua niihin.

– Esimerkiksi turvavyön käyttöä vastustettiin aikanaan, mutta nykyään sen käyttämistä pidetään itsestäänselvyytenä, Heiskanen sanoo.

Tutkijat arvioivat uusia ohjauskeinoja myös oikeudellisesta näkökulmasta. Ohjauksen vahvistamiselle ei tunnistettu suuria esteitä. Niiden yksityiskohtaisessa suunnittelussa ja toteutuksessa olisi huomioitava esimerkiksi elinkeinojen näkökulmasta riittävät siirtymäajat. Kansalaisten ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta oikeus riittävään elintasoon on turvattava.

Uusien ohjauskeinojen kehittämisessä tulisi huomioida hyötyjen moninaisuus, eli esimerkiksi ruokavalio- ja liikkumismuutosten myönteiset vaikutukset sekä ilmastoon että terveyteen.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)