Huuhkajat pääsi Slovenia- ja San Marino -voittojen myötä lohkokärjessä odottamaan syksyn EM-karsintapelejä. Kesäkuun EM-karsintojen myötä myös Huuhkajien ”turkulaisindeksi” on hyvällä tolalla.

Maajoukkueen selkeä ykkösmaalivahti on edelleen Lukas Hradecky, mutta muun muassa Benjamin Källman ja Arttu Hoskonen esiintyivät vastikään tavalla, joka varmasti jäi Markku Kanervan mieleen.

Tasan vuosi sitten Interistä maailmalle lähtenyt Källman on noussut Huuhkajien ydinrunkoon. Vielä hän ei ole automaattisesti avauskokoonpanon pelaaja, mutta jos ja kun 33-vuotiaan Teemu Pukin rooli vähitellen maajoukkueessa on pienenemässä, on Källman yksi vahvimmista ehdokkaista Suomen kärkeen. Källman on osoittanut pystyvänsä tekemään tulosta tasaisesti. Myös miehen työkalupakki on suhteellisen monipuolinen hyökkääjälle.

Toinen kesäkuun otteluissa vakuuttanut pelaaja oli kaarinalaislähtöinen Arttu Hoskonen. Hoskosen ura on Källmanin tavoin ollut viime vuodet hyvässä nosteessa, mistä saadaan nyt nauttia myös maajoukkueessa. San Marinoa vastaan Hoskonen oli vaihdossa, mutta Sloveniaa vastaan pelattu 90-minuuttinen oli vahva näyttö.

Suomen toppariosasto on hakenut hieman muotoaan kesän 2021 jälkeen. San Marino -ottelu osoitti, että Hoskonen on yksi ehdokas Suomen puolustuksen keskustaan jatkossakin. Kaksi peräkkäistä blokkia jäi monen katsojan mieleen.

Turkulaistaustaiset pelaajat eivät rajoitu Hradeckyyn, Källmaniin ja Hoskoseen. Pelkästään kesäkuun karsintapeleissä Huuhkajien ryhmässä oli puolentusinaa turkulaistaustaista pelaajaa. Miro Tenho joutui vielä istumaan penkillä, mutta Turun Nappulaliigan kasvatti Kaan Kairinen on yksi niistä nuoremmista pelaajista, jotka ottavat koko ajan tukevammin roolia maajoukkueessa. Sparta Prahaa seuratasolla edustavaan Kairiseen pätee sama kuin Källmaniin ja Hoskoseen. Roolia maajoukkueessa on tarjolla lähivuosina entistä enemmän. Toki Kairisen ja Källmanin tilanne eroaa siinä, että Huuhkajien keskikentälle alkaa olla realistisia vaihtoehtoja enemmän kuin kärkeen. Mikä ei toki ole maajoukkuetta ajatellen lainkaan huono asia.

Sitten on vielä rutinoitunut Jere Uronen, joka on ollut jo pidemmän aikaa selvä valinta puolustukseen. Kesäkuussa Uronen nähtiin kentällä vain yhden puoliajan verran Sloveniaa vastaan. Urosen ura ei ole aivan samanlaisessa nosteessa kuin edellä mainitun kolmikon, mutta Huuhkajien ringistä Uronen ei ole katoamassa minnekään.

Kun muistetaan, että turkulaisreservistä löytyy vielä muun muassa Marcus Forss, Niklas Pyyhtiä ja Onni Valakari, on kilpailuasetelma turkulaistenkin kesken turvattu tulevaisuudessa.

Väistämättä tulee mieleen, vähintään ajatusleikkinä, kuinka hyvä joukkue saataisiin jalkeille, jos joukkueessa olisi vain Turku-taustaisia pelaajia.

Ilkka Lappi