Suomen vanhin saman perheen omistuksessa säilynyt hautaustoimistoalan yritys valittiin Turun Vuoden 2023 Yrittäjäperheeksi. Saarisen Hautaustoimisto on saattanut ihmisiä viimeiseen leposijaansa kesäkuun alusta jo 121 vuoden ajan. Yritys on ollut suvun omistuksessa jo neljännessä polvessa.

– Viidettä polvea on ollut välillä jo mukana apuna, sillä parikymppinen poikani on joskus ollut meidän kanssa täällä töissä. Vielä ei tiedä kiinnostaako häntä tulevaisuudessa tämän alan yrityksen jatkaminen, kertoo jo yli 30 vuotta yrityksessä mukana ollut Jarita Saarinen-Yrjas.

Kun Saarisen Hautaustoimisto perustettiin, niin alun perin Karl Gustaf Saarinen aloitti puuseppänä arkkujen valmistamisen.

– Isoisoisäni muutti 1900-luvun alussa Karinaisista Turkuun etsimään töitä. Hän valmisti arkkuja verstaassaan, ja hoiti hautaukseen liittyviä kuljetuksia. Nykyisin tilaamme arkut Punkalaitumelta.

Lisäksi Karl Gustaf Saarinen hoiti hautaukseen liittyviä kuljetuksia jo yrityksen alkuaikoina. Siihen aikaan vainajia kuljetettiin vielä hevoskyydillä. Firman ensimmäinen auto hankittiin vuonna 1928, ja nyt ruumisautoja on käytössä kolme.

Saarinen-Yrjas on mukana yrityksessä yhdessä eläkeikäisen isänsä ja tämän kahden veljen kanssa. Yksi isän veljistä, legendaarinen ratamoottoripyöräilijä Jarno Saarinen, menehtyi vuonna 1973 Pohjois-Italiassa Monzan kilpailuradalla onnettomuuden seurauksena. Hänen veljensä hakivat hänet ruumisautolla takaisin Suomeen. Saarinen oli lajinsa ensimmäinen suomalainen soololuokkien vuoden 1972 maailmanmestari.

– Jarno oli isäni veli, ja hän oli mukana perheyrityksessä yhdessä muiden veljiensä kanssa. Aloittaessaan kilpailu-uraansa Jarno käytti ruumisautoa myös kilpailumatkoillaan joskus 60-luvulla. Hänellä ei ollut vielä silloin omaa autoa, joten hän lainasi yrityksen autoa, Saarinen-Yrjas kertoo.

Saarinen-Yrjas on huomannut, että vuosien varrella ihmiset ovat jollain tapaa etääntyneet hautajaisten merkityksestä. Esimerkiksi tien päällä hautajaissaattuetta ei aina kunnioiteta samalla tavalla kuin ennen.

– Joskus joku kiireinen kuski kiilaa hautajaissaattueen väliin, ja lakkia ei nosteta kuten joskus ennen vanhaan.

Nykyään moni ei halua nähdä omaa läheistään arkussa kuten aikaisemmin, kun vainaja puettiin kotona hautausta varten.

– Mutta se perinne on hieman hiipunut, Saarinen-Yrjas pohtii.

Saarinen-Yrjas on tottunut olemaan tekemisissä kuoleman kanssa koko elämänsä aikana hautaustoimiston myötä. Setänsä traagisen onnettomuuden lisäksi kuolema on ollut ikävällä tavalla läsnä.

– Kuolema on luonnollista kun se tapahtuu ikäjärjestyksessä. Kun yli 90-vuotias ihminen nukkuu pois, niin silloin ikävän vierelle jää usein hyviä muistoja. Mutta kun nuori ihminen menehtyy, se on todella raskasta ja järkyttävää. Tiedän itse sen hyvin, sillä olen joutunut saattamaan hautaan oman 3-vuotiaan lapseni.

Marianne Rovio