Teijon taajamassa Perniössä matkailijaa kohtaa yllättävä ja viehättävä näky. Vaikka koko Teijon kylä, kartanon ja rautaruukin ympärille syntynyt ruukkiyhdyskunta, huokuu historiaa, on kiinalaista pagodia muistuttava pieni kirkko aivan erityinen. Se nököttää kukkulalla vieressään viljamakasiini.

Ruukinkirkko ja viljamakasiini saivat vuonna 1999 ympäristöministeriön suojelupäätöksen kansallisena kulttuuriperintönä.

Ennen kuin päästiin näin pitkälle, elettiin monta erikoista vaihetta, joista monikaan ei ollut erityisen kunniakas kirkkohistorian tai pitäjän historian kannalta tarkasteltuna.

Kirkon tarina on yhtä erikoinen kuin sen ulkonäkökin. Kun Teijon ruukinkartano, jota pidetään yhtenä Suomen kauneimmista rokokoorakennuksista, valmistui vuonna 1770, yhdessä sen saleista toimi ruukkiyhdyskunnan kirkko.

Ruukinpatruuna Robert Bremer odotti tarinan mukaan vedenpaisumusta, mutta kun siltä vältyttiin, hän rakennutti kiitokseksi kirkon, jonne kartanossa sijainneen kirkkosalin toiminta siirrettiin.

Bremer myös suunnitteli kirkon itse, mutta sitä tarina ei kerro miksi kiinalaista pagodia jäljitteleväksi. Pikku kummulle rakennettu kirkko valmistui vuonna 1829.

Ruukinkartanolla, jonka omaisuuteen kirkko kuuluu, on ollut vuosien saatossa monia omistajia, muun muassa Wihurin suku, joka osti kartanon ja koko teollisuusalueen vuonna 1956.

Kirkkorakennuksesta koitui ajoittain harmia. Vuonna 1972 talvipakkasilla kirkkoa lämmitettiin päiväkausia puukaminalla ristiäisiä varten ja kirkon kattorakenteet syttyivät palamaan. Kirkon kaunis torni vaurioitui ja sammutusvesi yhdessä savun kanssa tuhosi kirkkoa sisältä ja ulkoa.

Kunnostettu kirkko oli monien vaiheiden jälkeen joutunut valtion omaisuudenhoitoyhtiö Arsenalin haltuun. Sillä oli 1990-luvulla suunnitelmia kirkon muuttamisesta loma-asunnoksi, moskeijaksi, punttisaliksi ja pubiksi – vai olisiko se sittenkin parhaimmillaan yökerhona.

Voi vain kuvitella kyläyhteisön tunteita. Yksityisomistuksessa olevalla kirkolla ei ollut lain suojaa.

Vuonna 1997 kirkko ja siihen liittyvä hautausmaa myytiin usean omistajan, kuten Perniön kunnan ja Teijon Alueen Kyläyhdistyksen, muodostamalle yhdistykselle. Salon käräjäoikeus kumosi kaupan, mutta kirkon vuoksi perustettu yleishyödyllinen, taloudellista voittoa tuottamaton Teijon Kirkkoyhdistys jatkoi sinnikkäästi yhdessä paikallisen seurakunnan kanssa kirkosta ja hautausmaasta huolehtimista. Vuonna 1999 kirkko saatiin huutokaupan kautta kirkkoyhdistyksen omistukseen. Se oli nyt lopulta epätoivoisten aikojen jälkeen kylän ikioma kirkko.

Ei kuitenkaan ole ihme, etteivät vapaaehtoistoimijoiden voimat riitä vuodesta toiseen. Kymmenkunta vuottakin on pitkä aika. Kirkkoa tarjottiin taas myyntiin, nyt Perniön seurakunnalle. Kauppoja ei syntynyt.

Vuonna 2010 kirkko yksinkertaisesti lahjoitettiin Salon seurakunnalle. Uljaasti keskellä Teijon ruukinaluetta kummulla seisova kirkko viljamakasiineineen on Salon seurakunnan 14. kirkko. Hiippakunnan ja koko Suomen pienimmällä kivikirkolla on takanaan myrskyisä menneisyys.

Nyt se palvelee idyllisenä hääkirkkona ja kirkollisten tapahtumien pitopaikkana. Tilaa on sadalle hengelle.

Joskus ruumishuoneenakin toimineessa viljamakasiinissa on pieni alueen historiasta kertova näyttely.

Merja Marjamäki