Rehtori Harri Mantila haluaa olla läsnä
Maskun Kurittulan koulun rehtorina parin vuoden ajan toiminut Harri Mantila on ollut lähes koko uransa ajan talossa vuodesta 1997 lähtien. Hänet valittiin yhdeksi vuoden 2023 Arjen turvaajaksi Kunnallisalueen kehittämissäätiön puolesta. Valintaperusteissa on mainittiin etäopetuksen kehittämisen lisäksi Mantilan ihmisläheinen persoona koulutyössä.
– Uskon, että jokaisen ihmisen huoli ja tunne on todellinen. Jos minulle tullaan avautumaan, niin minun tehtäväni on olla se kuunteleva, sosiaalinen ja järjestävä osapuoli. Uskon myös kannustamiseen ja hymyihin. Tosin kehujen kanssa on tärkeää olla lapsen kehityksen kannalta realistinen, joten kehut on hyvä osata ajoittaa juuri oikeaan kohtaan, kun lapsi on tehnyt jotain hyvää.
Mantila on kehittänyt valtakunnallisella tasolla etäopetusta uuteen malliinsa, sillä hän oli huomannut sen toimivan erinomaisesti kahden oppilaansa sairastumistapauksessa.
Kurittulan koulu on 425 oppilaan alakoulu, jonne on keskitetty paljon kunnan erityisopetusta.
Teknologia etäopetukseen oli jo valmiina, mutta Mantila otti sen käyttöön ensimmäistä kertaa yksittäisen oppilaan kohdalla.
– Ensimmäisen kerran oma oppilaani sairastui vuonna 2001, joten sovelsimme ensin hänen kanssaan mahdollisuutta etäopiskeluun kotoa käsin. Kaikki tekniikka oli kuitenkin valmiina, mutta siihen aikaan ei muuten vielä ollut kovin paljoa kehitetty etäopiskelumahdollisuuksia. Kun toisen kerran yksi toinen oppilaistani sairastui vuonna 2009, niin huomasimme tällaisen mallin toimivan todella hyvin, Mantila kertoo.
Hän lähti omien hyvien kokemuksen pohjalta kehittämään etäopiskelua Suomessa, ja hän on ollut mukana useissa hankkeissa asian tiimoilta.
Mantilan mallissa on kyse siitä, että miten sairastunut oppilas voi olla osa luokkaa. Hänen mielestä on ollut tärkeää, että sairastunut oppilas voi osallistua koulunkäyntiin etäyhteyksien kautta aktiivisesti, vaikka ei voi osallistua tunneille läsnä esimerkiksi suuren infektioriskin vuoksi. Etäyhteyksien avulla oppilas voi kuitenkin olla yksi tunnin jäsenistä, ja näin myös paluu kouluun on helpompaa hoitokauden jälkeen.
– Oppilaat ovat voineet olla näin mukana sosiaalisessa vuorovaikutuksessa paremmin, eivätkä jää niin yksin, sillä infektioriskin omaavilla potilailla kontaktit ovat muutenkin todella vähissä. Jotkut potilaista seuraisivat tuntia ehkä mieluummin niin, että heillä ei ole kamera päällä, mutta suora yhteys luo parempaa vuorovaikutusta selvästi.
Hänestä on täysin ymmärrettävää, jos lapsi tai nuori ei halua näkyä videoyhteyden avulla, sillä hoidot voivat todellakin saada aikaan voimakkaita fyysisiä muutoksia potilaassa kuten turvotusta tai hiustenlähtöä.
– Meidän kokemuksesta muu luokka on ollut todella ymmärtäväinen ja empaattinen potilasta kohtaan. Lisäksi tieto on auttanut voittamaan pelot ja ennakkoluulot, joten tämä on koettu myös siinä mielessä positiiviseksi asiaksi. Tärkeää on ylläpitää yhteyttä, ja ei jättää tätä oppilasta yksin hoitojensa kanssa vain läksyjen pariin kotiin.
Marianne Rovio