Luontokadon ja ilmastokriisin myötä ihmisen ja ei-inhimillisen välisten suhteiden tutkiminen on valunut myös taiteen isoksi kysymykseksi. Nykytaidetila Kutomon Spring Roll -festivaalilla aihetta möyhittiin kahden esityksen voimin. Ensin nähtiin Jenni-Elina von Baghin As time goes by -teos, jälkimmäinen, ranskalaisen, nykyisin Norjassa asuvan koreografi Orfee Schuijtin festivaalilla vieraillut Thing Power muodostaa tälle dialogisen vastaparin.

Teosten asettelussa on graafista samankaltaisuutta lattiaan maalatun tai tilaan aseteltujen ja tilaa määrittävien suorakulmioiden muodossa. Molemmat hyödyntävät myös fragmentaarista äänisuunnittelua, jossa on paljon muuta kuin melodisesti soivaa ääniainesta. Kummassakin teoksessa on paljon tavaraa esillä, siis sitä materiaa, mutta verrattuna As time goes by -teoksen tilassa sinkoilevien ruumiillisten impulssien sijaan Thing Power on ilmaisultaan pragmaattinen, toteava, arkinen.

Schuijt sekä tanssijat Ingrid Haakstad ja Soile Voima ovat halunneet tutkia ihmisen ja erilaisten esineiden aistillisia suhteita toisiinsa. Kutomolla esille aseteltuna on asioita nukkekotileluista ja jokapäiväisistä pikkutavaroista aina erotiikkakaupoista hankittuihin silikonisiin ja metallisiin objekteihin. Tanssijat poimivat esineitä käsiinsä ja pyrkivät jäljittelemään niiden muotoja. Jalka koukistuu suoran kulman mukaisesti, tai koko ihmisruumis imitoi pyöreää linjaa.

Sitkeää muovailuvahamaista materiaa ja vaaleanpunaista silikoniliinaa lätkitään seiniin ja lattiaan. Vibraattorin ympärille rakennetaan muovailuvahasta ja pikkutavaroista omia entiteettejään, saarekkeitaan, jotka patteristonsa voimalla jaksavat elää ja pyöriä kuin pienenä planeettana tai omana universuminaan. Vai näyttääkö tuo yksi sittenkin kaikilla herkuilla koristellulta jäätelöannokselta? Vibraattorien alkuperäisen käyttötarkoituksen ja olemuksen sijaan Thing Power osoittaa leikkisästi, miten moneen patterikäyttöinen, itsellisesti liikkuva esine voi taipua.

Orfee Schjuitia on innoittanut politiikan teoreetikko Jane Bennettin (s. 1957) pohdinta materian ominaisuuksista teoksessa Materian väre – Olioiden poliittinen ekologia (2009). Bennett ehdottaa näkökulman siirtämistä ihmisistä olioihin itseensä ja laajempiin asioiden yhteyksiin. Sen sijaan, että materia mielletään passiiviseksi ja staattiseksi, voidaan ajatella että esimerkiksi luonnonilmiöillä on oma aktiivisuutensa ja vitaali luonteensa kaikessa olemisessa ja suhteisuudessa ihmiseen.

Thing Powerissa esiintyjät testaavat suhdettaan esineisiin ja tavaroihin asettumalla niiden kanssa rinnakkain, nostamalla niitä esiin, piiloutumalla niiden taakse. Mahdollisuutta materian omasta liikkeestä korostetaan myös ihmisruumiin staattisuudella, kun tanssijat jäävät paikoilleen ja esineet jatkavat luoden omaa reittiään. Intensiteetti kasvaa teoksen edetessä, kun lukuisat erikokoiset ja -muotoiset, lattialla pomppivat ja tärisevät esineet muovaavat teokseen Kim Myhrin arkisesta maailmasta ideoita poimivan musiikin kanssa yhdessä lattiaa vasten hakkaavan ja tilassa mouruavan äänimaailman. Thing Powerin voikin vastaanottaa tilallisena ääniteoksena, mekaanista, muuntuvaa ääntä ja liikettä yhdessä ympäristönsä kanssa tuottavana konserttina.

En täysin tavoita teoksen ehdottamaa ihmisen ja materian välisen aistillisuuden tutkimusta. Tanssijat tarjoavat ennemminkin kuva-asetelmia ja vähäeleisiä poseerauksia yhdessä esineiden kanssa, kuin jonkinlaista herkistynyttä läsnäoloa ja yhteyttä, jollaiseksi aistillisuuden miellän. Toisaalta vibraattorien käyttö osana teosta viittaa aistillisuuteen ja erotiikkaan jo itsessään, toisaalta niiden rooli ja funktio ovat kaukana totutusta, niille varatusta pornon tai seksin kontekstista. Raikasta ja hauskaa sinällään.

Thing Power esitettiin Nykytaidetila Kutomon Spring Roll -festivaalilla 31. maaliskuuta 2023.

Koreografia: Orfee Schuijt

Tanssi: Ingrid Haakstad, Orfee Schuijt ja Soile Voima

Skenografia: Eirik Blekesaune ja Orfee Schuijt

Musiikki: Kim Myhr

Valosuunnittelu: Martin Myrvold

Valoteknikko: Anttoni Halonen

Ulkopuolinen silmä: Janne-Camilla Lyster ja Bára Sigfúsdóttir

Tuotanto: Black Box teater, RIMI/IMIR SceneKunst ja Orfee Schuijt

Vierailun tuotanto: Ehkä-tuotanto, yhteistyössä Läntinen tanssin aluekeskus

Ensi-ilta: 19.11.2020 RIMI/IMIR SceneKunst, Stavanger

Kritiikki näkyy! tuo kritiikin lähelle. Suomen arvostelijain liiton ja Koneen säätiön hanke tukee paikallismedioita kritiikin julkaisemisessa

Heidi Horila