Saaristomeren puhdistuminen vie enemmän aikaa kuin on toivottu. Ravinnekuormitus on yhä liian suurta ja fosforia on kertynyt sisäsaaristoon niin paljon, ettei siitä päästä muutamassa vuodessa.

– Hyvän tilan saavuttaminen edellyttää niin suuria vähennyksiä, että ne eivät ihan lyhyellä tähtäimellä ole mahdollisia, summasi merentutkija, ryhmäpäällikkö Vivi Fleming Suomen ympäristökeskuksesta Saaristomeren tilan tulevaisuus -seminaarissa.

– Toimenpiteillä saadaan vähennyksiä aikaan. Jos kuormitustasot ovat haastavia, eikä niihin päästä, se ei tarkoita, etteikö vähäisilläkin vähennyksillä olisi merkitystä.

Saaristomeren valuma-alue on edelleen Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio HELCOMin Hot Spot -listalla eli saastuneimpien joukossa. Saaristomeri sisältää yli 141 000 nimettyä saarta. Sen lisäksi on noin 20 000 nimeämätöntä luotoa tai karia.

– Rikkonaisuus vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten virtaukset kulkevat. Ei ole olemassa mitään valtavirtauksia. Veden vaihtuvuus Saaristomeren sisällä on hidasta, kuvaili apulaisprofessori Jari Hänninen Turun yliopistosta.

Saaristomeri on erityisen herkkä ihmisen aiheuttamalle rehevöitymiselle. Suurin ongelma on fosfori. Mereen laskee yhdeksän jokea, merkittävimpinä Paimionjoki. Fosforin kokonaiskuormitus on noin 500 tonnia vuodessa. Noin 82 prosenttia siitä on peräisin maataloudesta. Jatkuva fosforin syöttö pitää yllä rehevöitymistä, eikä fosforin määrässä ei ole havaittua laskua. Rehevöityminen ei ole ainoa ongelma. Meren pintalämpötilan on todettu nousseen 60 vuodessa 1,5 asteella.

Fosforikuormitusta on yritetty rajata muun muassa peltojen kipsikäsittelyllä. Vaikutuksista ei ole vielä näyttöä ja laskelmat ovat teoreettisia.

– Kipsi ei ole viisastenkivi, joka kaiken pelastaa, tiivisti projektipäällikkö Minna Kolari Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta.

Kipsiä on levitetty alle puolet 50 000 hehtaarin tavoitteesta. Uusia hakemuksia on jätetty vasta yhdeksän.

– Hakuinto on aika paljon hiipunut. Pitäisi saada viljelivät innostumaan, ettei raha valui muihin maakuntiin, arvioi erityisasiantuntija Kati Ojala Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta.

Vesiensuojelu ei ole toistaiseksi tuottanut toivottuja tuloksia.

– Typpeä ja fosforia joutuu liikaa mereen. Erityisen pahasti on rehevöitynyt sisäsaaristo, tiivisti johtava tutkija Hermanni Kaartokallio Suomen ympäristökeskuksesta.

Jokien kuljettama fosfori sitoutuu meren pohjaan mutta mihin ja missä määrin? Tätä on selvitetty Maameri-hankkeessa. Kaartokallion mukaan riskialueita on muun muassa Rymättylän lounaispuolella, Kumlingen ympärillä ja Paimionlahdella.

– Kuormitusriski on korkealla. Jokikuormitus vaikuttaa voimakkaasti eliöstöön ja ekosysteemiin, ei pelkästään vain levänmuodostukseen.

Saaristomeri-ohjelmalla pyritään vähentämään fosforikuormaa sadalla tonnilla vuosittain. Kustannuksia syntyy noin 18 miljoonaa euroa vuodessa.

– Tavoitteena on, että ohjelma saisi jatkoa. Rahoitus on hajanaista. Ympäristökorvauksissa pyörii noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Uutta rahaa ei tarvita – tehdään päätöksiä, joilla kohdennetaan rahoitusta, arvioi kehittämispäällikkö Malla Rannikko-Laine Varsinais-Suomen liitosta.

Lasse Virtanen