Marraskuun alussa ensi-iltansa saava Jere Koistisen ohjaama Insite on elokuva, jota on tehty kansainvälisellä porukalla. Elokuvassa näyttelee muun muassa Cameron Duckett ja Eric Roberts. Elokuvassa näyttelevälle Antti Kyllöselle Insite on ollut pidempi projekti kuin ulkomaisille kollegoille.

– Päädyin leffaan klassisen epävirallista reittiä. Asiasta oli puhetta heti Jeren ensimmäisen elokuvan (Ensitreffit, 2017) jälkeen. Silloinen tyttöystäväni, ja nykyinen vaimoni, Suvi Aalto oli mukana siinä ja elokuvan ensi-illassa tapasimme, Kyllönen muistelee ensikohtaamista Koistisen kanssa.

– Jere kertoi silloin, että haluaa tehdä kansainvälisen tuotannon elokuvan, johon haluaa saada kansainvälisiä nimiä mukaan. Olin heti valmis mukaan projektiin. Olisin ollut valmis näyttelemään vaikka kolmatta puuta vasemmalta. Tällä tavalla takaoven kautta alalle tulleelle freelancer-näyttelijälle ei tämän kokoluokan tuotantoja joka päivä vastaan tule, ja vielä niin, että pääsee mukaan ilman koekuvausta, Kyllönen toteaa.

Takaovi Kyllösen tapauksessa tarkoittaa sitä, että hän on luiskahtanut alalle teatterikorkeakoulun ulkopuolelta. Muun muassa Rovaniemellä ja Oulussa vaikuttanut Kyllönen haki kertaalleen teatterikorkeakouluun, mutta ovet alalle aukesivat muuta tietä.

– Pääsin Rovaniemelle tekemään Viidakkokirjan koreografina. Sillä tiellä tässä oikeastaan ollaan, tanssijana myös työskennellyt Kyllönen kertoo.

Viime vuosina Kyllönen on nähty myös Turun kaupunginteatterin suurproduktioissa Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti. Ensin mainitussa Kyllönen näytteli Gimliä ja edelleen esitettävässä Hobitissa Kyllönen näyttelee Gloinia.

Tolkienin maailmoihin pääseminen oli yksi unelma. Kyllönen lukee edelleen säännöllisesti Tolkienia.

– Se maailma on niin rikas ja suuri, että on säännöllisesti muutaman vuoden välein otettava lukuun ainakin Taru. Aloitin itse asiassa taas tänä syksynä sen lukemisen.

Näyttelijän polulle Kyllöstä ei kuitenkaan johdattanut Tolkien tai suuri teatterikatsomossa saatu oivallus. Ensimmäiset näyttelemiseen viittaavat kokeilut tapahtuivat nimenomaan kameran edessä.

– Kummeli oli minulle ja kaverilleni Kallelle ala-asteiässä Jumalasta seuraava, enkä ole varma kumpaan suuntaan. Näyttelijähommat alkoivat sillä, että teimme kameran kanssa omia sketsejämme. Se oli sellaista aika vilpitöntä tekemistä. Olimme myös aina kaikissa koulun juhlissa esiintymässä, Kyllönen muistelee.

Tällä hetkellä hänellä ei ole vahvaa mielipidettä haluaisiko olla enemmän kameran edessä vai näyttämöllä.

– Käytännössä Suomessa ei oikein voi erikoistua vain toiseen. Kameratyöskentely on enemmän hetkessä kiinni. Teatterissa juttu kehittyy pidemmän ajan kuluessa, Kyllönen tuumii.

Ilkka Lappi