Ryhmän jäsenet omaksuvat luontaisesti monia erilaisia rooleja yhteisöllisen oppimisen aikana. Kasvatustieteen maisteri Olli-Pekka Heinimäen väitöstutkimuksen mukaan ryhmän eri jäsenten omaksumilla rooleilla on vaikutusta myös yhteisöllisen oppimisen onnistumisen ja laadun kannalta.

Heinimäki tutki Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekuntaan tekemässään väitöstutkimuksessa ryhmiä ja niiden jäsenten tapaa omaksua tiettyjä rooleja luonnontieteisiin liittyvän ryhmätyön edetessä.

Yhteisöllistä oppimista ja sen onnistumista edistäviä tekijöitä on aiemmin tutkittu monista näkökulmista, mutta roolien merkityksestä on kertynyt tutkimusta vasta niukasti.

– Yhteisöllisessä oppimisessa roolien tutkimus on aiemmin keskittynyt pääsääntöisesti tutkimaan opiskelijoille ennalta käsikirjoitettuja rooleja ja näiden hyötyjä yhteisöllisen oppimisen edistämisessä. Onkin vähemmän tietoa siitä, millaisia rooleja yhteisöllisessä oppimisessa nousee luontaisesti esiin ja millainen merkitys tällaisilla rooleilla on yhteisöllisessä oppimisessa, Heinimäki sanoo.

Väitöskirjassa hän pyrkikin edistämään vielä vähän tutkittujen spontaanien roolien tutkimusta käsitteellisesti, menetelmällisesti ja empiirisesti.

– Roolit ovat olennainen osa sosiaalista vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Väitöstutkimuksessani havaitsin opiskelijoiden omaksuneen spontaanisti useita erilaisia rooleja luonnontieteiden yhteisöllisen oppimisen aikana. Nämä roolit olivat luonteeltaan vuorovaikutteisia, tilannesidonnaisia ja dynaamisesti kehittyviä, Heinimäki sanoo.

Rooleilla merkitystä oppimisen onnistumisessa ja laadussa

Väitöstyössään Heinimäki tutki luonnontieteiden yhteisöllisistä oppimistilanteista kuvattuja videoita, jotka näyttivät lukio- ja yliopisto-opiskelijoita työskentelemässä pienryhmissä. Tutkimus sisälsi tehtävästä sekä paremmin että heikommin suoriutuneita pienryhmiä, mikä mahdollisti vertailuasetelmat ryhmien välillä.

– Yhteisöllisessä oppimisessa jokaisen ryhmänjäsenen odotetaan ottavan oman oppimisensa lisäksi osaa koko ryhmän yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Siinä korostuu oppimisen sosiaaliset ulottuvuudet ja yhteistyötaidot, Heinimäki sanoo.

Vaikka yhteisöllinen oppiminen voi parhaimmillaan edistää oppimista, ei se aina onnistu parhaimmalla mahdollisella tavalla.

– Tutkimuksessani havaitsin erityisesti tieteelliseen sisältöön keskittyvien roolien, kuten tiedon tuottaja, informaation etsijä ja haastaja, edistävän korkeatasoista yhteisöllistä oppimista. Sen sijaan roolit, jotka pohjautuivat pikemminkin henkilökohtaisiin mielipiteisiin ja näkemyksiin tehtäväsisällöstä ja sen suorittamisesta olivat vallitsevampia heikommin suoriutuneissa ryhmissä, Heinimäki kertoo.

Eri roolien keskinäinen vuorovaikutus ja dynamiikka ryhmän sisällä osoittautuivat myös tärkeiksi tekijöiksi yhteisöllisen oppimisen laadun kannalta.

– Esimerkiksi tieteelliseen sisältöön keskittyvien roolien havaittiin nostavan koko ryhmän yhteisöllisen oppimisen laatua silloinkin, kun osa ryhmästä suosi kognitiiviselta tai tieteelliseltä kantilta katsottuna alemman tasoisia rooleja. Toisaalta taas roolien, jotka pyrkivät siirtämään ryhmän huomiota pois tehtävästä, havaittiin voivan vaikuttavan negatiivisesti koko ryhmän toimintaan ja tavoitteiden saavuttamiseen, Heinimäki kertoo.

Tutkimuksessa havaittiin lisäksi opiskelijoiden omaksuneen joustavasti useita erilaisia rooleja yhteisöllisen oppimisen aikana. Tämä tuo uutta näkökulmaa roolien tutkimuskentälle, joka on perinteisesti käsitellyt rooleja valmiiksi käsikirjoitettuina ja melko staattisina yhteisöllisessä oppimisessa.

– Opettajat voivat hyödyntää väitöstutkimuksen löydöksiä osana yhteisöllisen oppimisen organisointia ja ohjaamista, Heinimäki vinkkaa.

Heinimäki kehitti väitöstyössään myös videohavainnointiin perustuvaa roolien tutkimusta sekä loi uuden funktionaalisten osallistumisen roolien -käsitteen kuvaamaan rooleja, jotka nousevat luontaisesti esiin luonnontieteiden yhteisöllisessä oppimisessa opiskelijoiden spontaanisti omaksuttaviksi. Väitöstyössä käytetty, videohavainnointiin perustuva roolien systemaattinen ja yksityiskohtainen, hetki hetkeltä etenevä analysointimenetelmä kykenee aikaisempia menetelmiä paremmin vangitsemaan roolien tilannesidonnaisen ja dynaamiseen luonteen oppimisvuorovaikutuksessa.

Heinimäki esittää väitöskirjansa Functional participatory roles in collaborative science learning julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa torstaina 6. lokakuuta kello 16.30 (Turun yliopisto, Educarium, Edu 2 -luentosali, Assistentinkatu 5, Turku). Väitöstä voi seurata myös etänä.

Vastaväittäjänä on professori Nancy Perry (University of British Columbia, Kanada) ja kustoksena professori Marja Vauras (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kasvatustiede.

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)