Kaarlo Angerkoski (1906–39) oli estradien hauskuuttaja vailla vertaa. Hän ehti viihdyttää pari vuotta myös Turussa. Hän uurasti 24 elokuvaroolia, vaikka ehti elämään suomalaisen äänielokuvan ajassa vain kahdeksan vuotta. Angerkoski ei käynyt teatterikouluja, vaan näytteli vaistoillaan.

Angerkoski syntyi Pietarissa, jossa hänen isänsä toimi mekaanikkona. Kaarlossa oli esiintyjän vikaa jo pikkupoikana oppiessaan soittamaan viulua. Angerkosket lähtivät Venäjältä kommunismia karkuun vuonna 1917. Uudeksi kodiksi valikoitui Viipuri, jossa hän hakeutui teatteriin.

Vuonna 1926 Kaarlo Angerkoski kiinnityksen Viipurin Työväen Teatteriin. Siellä näytteli myös Siiri Palmu, joka oli saanut teatterimaailman alkeisoppinsa länsirannikon kaupungeissa. Viipurin jälkeen kahden lupaavan näyttelijän tiet erkaantuivat, kunnes ne kohtasivat vuonna 1931 Turussa. Tuleva nuori pari harjoitti ammattiaan kuitenkin eri tallissa, Siiri Turun Työväen Teatterin puolella ja Kaarlo Turun Teatterin palkkalistoilla.

Turussa Kaarlon maineikkaimmat vedot olivat Agapetuksen Syntipukin Koikkalaisen rooli sekä petollisena Edmundina juonittelu Shakespearen Kuningas Learissa. Viipurista asti itänyt ihastus poiki kihlauksen Aurajoen rannoilla vuoden 1932 puolella. Turusta pariskunta paineli Helsinkiin, jossa Kaarlo sai kuitenkin tyytyä varsin vähäpätöisiin rooleihin. Seuraava etappi oli Tampere, jossa vastuu kasvoi. Vuonna 1934 Tampereelta palasi Helsinkiin aviopari.

1930-luvun lopulla pariskunnan fokus siirtyi teatterilavoilta valkokankaan suuntaan. Kaarlosta ja Siiristä nimittäin leivottiin Suomen Filmiteollisuuden ensimmäiset kuukausipalkkaiset näyttelijät. Siiri Angerkoski teki loisteliaan ja hohdokkaan filmiuran, joka päättyi tunteikkaaseen Aliisa-rooliin vuonna 1971. Koko Suomi oppi tuntemaan Siirin kuitenkin Pekka Puupään Justiina-vaimona.

Kaarlon tarina Suomen Filmiteollisuuden palveluksessa jäi lyhyeksi. Kaarlo Angerkoski tonttuili enimmäkseen sotilasfarsseissa ja muissa komedioissa, mutta ehti onneksi esitellä myös vakavampaa puoltaan. Angerkoski sai ansaittua suitsutusta juoppohulluna sahapatruunan poikana elokuvassa Ja alla oli tulinen järvi.

Siiri ja Kaarlo hupailivat yhdessä SF-paraatissa, joka kuvattiin kesällä 1939. Syyskuussa Kaarlo oli vierailevana tähtenä Kotkan teatterissa saaden sydänkohtauksen. Hän nukkui ikiuneen Siiri-vaimonsa käsivarsille muutamaa tuntia myöhemmin.

Heikki Möttönen