Koronaviruspandemia on aiheuttanut merkittäviä häiriöitä myös luonnonsuojeluun. Madagaskarin suojelualueilla maastopalot lisääntyivät, koska luonnonpuistojen huoltotoimet pysähtyivät. Madagaskar tunnetaan sademetsistään ja luonnon monimuotoisuudesta mutta myös niihin kohdistuvista uhkista.

Kun pandemian ensimmäisten kuukausien aikana asetetut rajoitukset panivat suojelualueiden hoitotoimet tauolle, tulipalot Madagaskarin suojelualueilla lisääntyivät dramaattisesti, jopa 76–248 % aiempiin vuosiin verrattuna. Tutkimustulokset on julkaistu Nature Sustainability -tiedelehdessä.

– Kun pandemia iski maaliskuussa 2020, pelkäsimme rajoitusten häiritsevän suojelualueiden hoitotoimenpiteitä sekä lisäävän suojelualueiden ympärillä asuvien paikallisyhteisöjen epävarmuutta ja taloudellisia vaikeuksia, kertoo artikkelin pääkirjoittaja Johanna Eklund Helsingin yliopistosta.

– Halusin olla hyödyksi tässä tilanteessa, sanoo Eklund, joka on tehnyt tutkimusta Madagaskarilla lähes kymmenen vuoden ajan.

– Tajusin voivani tarkkailla tilannetta etäältä ja tarjota tietoa niille, joiden haastavana työnä on Madagaskarin metsien ja uhanalaisen lajiston suojeleminen. Maapalloa jatkuvasti kiertävät satelliitit havaitsevat tulipaloja todella tehokkaasti ja osoittavat, jos suojelualueilla tehdään esimerkiksi kaskenpolttoa.

Kansainvälinen tutkimusryhmä kehitti tavan arvioida suojelualueilla esiintyviä, ilmasto-oloihin ja luonnollisiin metsäpaloihin nähden ”ylimääräisiä” paloja, joiden voitiin katsoa johtuvan pandemiasta. Tutkijat havaitsivat, että vuonna 2020 viisi kuukautta kestäneiden tiukkojen pandemiarajoitusten aikana palot suojelualueilla lisääntyivät huomattavasti. Mielenkiintoista kyllä, tulipalojen määrä palasi nopeasti normaalille tasolle, kun suojeluasiantuntijoiden normaalia toimintaa alueilla voitiin jatkaa. Näin siitä huolimatta, että Madagaskarin rajat olivat edelleen kiinni ja talouselämä lamassa.

– Tutkimuksemme hyödyntää sää- ja palohavaintodataa kymmeniltä viime vuosilta, ja pystyy sen perusteella tunnistamaan vuoden 2020 normaalista erittäin paljon poikkeavan metsäpalotilanteen, sanoo artikkelin kirjoittamiseen osallistunut Cambridgen yliopiston luonnonsuojelutieteen professori Andrew Balmford.

Tulipalojen ja sademäärien kausivaihtelu selittää, mihin suojelualueisiin pandemian aikaiset ylimääräiset palot vaikuttivat eniten. Suojelualueen tyypillä ja alueen hoidosta vastanneella organisaatiolla ei ollut vaikutusta palojen määrään. Afrikan suojelualueasiantuntijoiden Forum Lafa -verkoston kansallisena koordinaattorina aiemmin toiminut Domoina Rakotobe kertoo, että pandemian levittyä Madagaskarille suojelualueista vastaavat tahot tunnistivat riskit nopeasti ja olivat erittäin huolissaan suojelualueisiin kohdistuvien uhkista.

Suuri palojen määrä rajoitusjakson aikana on selvä osoitus paikan päällä tehtävän työn merkityksestä. Suojelualueilla työskentelevät asiantuntijat muun muassa tukevat paikallisia elinkeinoja ja auttavat suojelemaan luonnonvaroja yhteistyössä paikallisyhteisöjen kanssa. Näiden toimintojen keskeytymisen voimakas ja välitön näkyminen metsäpaloissa korostaa, että työtä suojelualueilla täytyy jatkaa haastavissakin yhteiskunnallisissa tilanteissa. Hyvien tulosten saavuttamiseksi työtä on tärkeää tehdä tiiviissä yhteistyössä paikallisyhteisöjen kanssa.

– Nyt julkaistu tutkimus on oiva esimerkki myös maailmanlaajuisten kaukokartoitusaineistojen merkityksestä ekosysteemien ja ihmistoiminnan muutosten monitoroinnissa yllättävissäkin tilanteissa. Syvälliseen paikallistuntemukseen ja tietämykseen yhdistettynä niiden avulla voidaan tuottaa käytännön päätöksentekoa hyödyntävää tutkimustietoa, jonka hankkinen muilla keinoin olisi lähes mahdotonta, sanoo professori Tuuli Toivonen, Helsingin yliopiston Digital Geography Lab -tutkimusryhmän vetäjä ja yksi artikkelin kirjoittajista.

Tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa ennen Kiinan Kunmingissa järjestettävää biodiversiteettisopimuksen osapuolikokousta. Tässä maailmanlaajuisessa COP15-kokouksessa laaditaan suunnitelma seuraavalle kymmenelle vuodelle suunnitelmaluonnon monimuotoisuutta uhkaavan kriisin ratkaisemiseksi.

– Suojelualueiden kattavuuden lisäksi enemmän huomiota tulee kiinnittää alueiden hoitamiseen, Eklund toteaa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)