Hirsikehikkojen siirto ei ole tuore keksintö, kehikot ovat melkein siirrettäviksi luotuja. Kehikoiden siirtoa on myös harrastettu ahkerasti. Entisajan perinnönjaot johtivat useinkin tilanteeseen, jossa perinnön saaja lastasi pirtin hirsi kerrallaan rekeensä ja karautti talonsa kanssa uusille asuinsijoille.

Tänä päivänä hirsikehikkojen siirto on jo harvinaisempaa. Metsänkylän Navetta on välittänyt eli käytännössä samalla pelastanut jo tuhatkunta hirsikehikkoa.

– Jokaisesta olen iloinen. Hirsikehikon siirto on myös kehikon myyjälle kiitollista hommaa. Siitä tulee hyvä mieli, kun vaikkapa myyjän oma mummola saa uuden elämän jossain toisaalla, kertoo Metsänkylän Navetan varaosapankkiiri Pia Kuurma.

Aivan kaikki eivät katso hirsikehikoiden siirtoa hyvällä. Puristit eivät ymmärrä, miten tiettyyn paikkaan rakennetun ja sillä paikalla kulttuurihistoriallista arvoa omaavan rakennuksen siirto toisaalle voisi olla hyvä asia.

– Siinä unohdetaan, että kehikoiden siirto on vanha tapa. Entä mitä tapahtuisi, jos ei siirrettäisi? Olemme pelastaneet hirsikehikoita esimerkiksi tulevien tieurien alta. Usein kehikon omistaja ei ole kiinnostunut laittamaan taloon rahaa, jolloin sen edessä on lahoaminen tai polttopuuksi päätyminen.

Kuurman sitoutumisesta hirsikehikoiden pelastamiseen kertoo se, että toiminnasta ei oteta välityspalkkiota. Rahan takia hirsikehikkoja ei myöskään kannata laittaa myyntiin. Tavanomaisesta, hyväkuntoisesta kehikosta saa yleensä muutaman tonnin. Usein kehikoita on saatavilla myös ilmaiseksi. Kuurma ei pidä tätä hyvänä toimintatapana.

– Myyntihinta osoittaa vanhan talon arvoa. Ainakaan omaa kehikkoaan ei kannata ilmaiseksi tarjota. Se houkuttelee kaikenlaisia tapauksia.
Sellaistakin on sattunut, että ilmaiseksi annettu ja siirrettäväksi tarkoitettu kehikko on seissyt paikoillaan kahdeksan vuotta. Uusi omistaja ei siirtänyt kehikkoa eikä vanha omistaja voinut tehdä sille mitään, koska kehikko oli suullisella sopimuksella siirtynyt uuden omistajan omaisuudeksi.

Kun hirsikehikkoa on valitsemassa, kannattaa katsoa muutama perusasia. Millainen talon ryhti on, onko kivijalassa korkeutta, missä kunnossa katto on vai onko sitä? Nämä kertovat jo paljon siitä, millainen kokonaisuus on.

Seuraavaksi selvitetään, onko taloa remontoitu paljon. Parhaita ovat mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa olevat, 70-luvulla peruskorjatut usein heikoimpia. Juoksevan veden tuominen taloon ja 70-luvun tietotaidolla rakennetut kosteat tilat ja laatoitukset ovat aina riskitekijöitä.

Jos ongelmia löytyy, ne on kuitenkin usein helppo korjata hirsiä vaihtamalla. Hirsien kengittäminen, eli alimpien hirsikertojen vaihtaminen, on aina kuulunut asiaan.

Kun sopiva hirsikehikko on löytynyt, kannattaa ottaa yhteyttä ammattimaisiin hirsikehikoiden siirtäjiin. Ammattilaiset ajelevat ympäri suomenmaata ja numeroivat, purkavat sekä pystyttävät kehikoita uusille rakennuspaikoille.

Jarno Keskinen