Radon on hajuton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, jota voi esiintyä huoneilmassa. Se syntyy uraanin ja toriumin hajoamistuotteena ja sitä on rakennuksen alla olevassa maaperässä. Sieltä radon kulkeutuu rakennukseen perustuksessa olevien aukkojen kautta asunnon alipaineisuuden vuoksi. Alipaineen aiheuttaa ulko- ja sisäilman välinen lämpötilaero sekä koneellinen ilmanvaihto.

Lämpötilaeron vuoksi radonpitoista ilmaa virtaa sisälle enemmän talvella kuin kesällä, joten talvella asunnoissa on enemmän radonia. Maaperän lisäksi radonia voi olla myös kalliossa ja betonissa, joten talon rakennusmateriaali saattaa lisätä radonin määrää.

Radon altistaa keuhkosyövälle ja vuosittain kolmellasadalla suomalaisella todetaankin radonin aiheuttama keuhkosyöpä. Radonia ei voi aistia eikä se aiheuta oireita, joten ainoa tapa saada sen määrä selville on mittauttaa se.

Mittauksen voi tilata Säteilyturvakeskukselta tai sen hyväksymältä toimijalta. Mittaus suoritetaan syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana ja se kestää kolme kuukautta. Yleisin tapa mitata radonin määrä on radonmittauspurkki, joka jätetään asuntoon sopivaan kohtaan kolmeksi kuukaudeksi.

– STUK suosittaa, että radonin määrä mitattaisiin kymmenen vuoden välein ja varsinkin siinä tapauksessa, jos pitoisuus on ensimmäisessä mittauksessa ollut lähellä viitearvoa tai jos rakennukseen on tehty rakenteisiin kajoavia remontteja, sanoo Säteilyturvakeskuksen radon ja terveys -yksikön ylitarkastaja Katja Kojo.

Sosiaali- ja terveysministeriön ionisoivaa säteilyä koskevan asetuksen mukaan asunnon ja muun oleskelutilan sisäilman radonpitoisuuden viitearvo on 300 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³) ilmaa. Jos mittauksessa paljastuu, että asunnon radonpitoisuus ylittää 200 Bq/m3, aktivoidaan radonputkisto kytkemällä vesikaton läpi vievään poistokanavaan poistoimuri.

Jos talossa ei jostain syystä ole radonputkistoa, asennetaan lattialaatan alle ilmaa imevä radonimuri. Kolmas vaihtoehto on rakentaa talon ulkopuolelle muutaman metrin päähän perustuksista radonkaivo. Se kuitenkin soveltuu vain karkeille hiekka- ja soramaille rakennetuille taloille. Myös toimiva ilmanvaihto pienentää radonpitoisuutta. Radonin torjunnan kannalta paras vaihtoehto on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto.

Radonin torjuminen on helpointa talon rakennusvaiheessa. Talo tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m³. Tällä hetkellä yleisimmässä talonrakennustavassa perustuksiin jää laatan ja sokkelin välin rako, josta radon pääsee asuntoon. Ilmaa läpäisevä kevytsoraharkko perusmuurin materiaalina voi vielä pahentaa tilannetta.

Radonturvallisia perustamisratkaisuja ovat perustus, jossa on ryömintätila, tai tiivis ja yhtenäinen laattaperustus. Näissäkin ratkaisuissa täytyy tiivistää alapohjan liitokset ja läpiviennit sekä huolehtia ryömintätilan tuuletuksesta. Perustuksiin onkin syytä asentaa radonputkisto, joka tuulettaa perustuksia.

Elli Kummala