Jääkiekkokausi 1993–94 oli Timo Nummelinille juhlakausi. Hänellä oli käynnissä 30:s pelikausi, jonka kruunajaishetki koettiin joulukuussa 1993, kun Nummelin pelasi 45-vuotiaana vielä yhden ottelun TPS:n liigajoukkueessa.

– Tepsin puolelta tuli ehdotus, että voisin tulla yhden pelin ajaksi joukkueeseen. Edustamani seura Kiekko -67 oli silloin Tepsin farmijoukkue ja Jursi (Vladimir Jursinov) ja Jukka (Koivu) seurasivat meidänkin pelejä tarkasti. Kai he sitten arvelivat, että pysyn sen verran mukana, että voin pelata, Nummelin muistelee.

– Luulin, että pelaan vain pari vaihtoa, mutta ihan normaalikierrossa olin. Viimeisen viisi minuuttia taisin olla kentällä melkein koko ajan. Aina kun meinasin tulla vaihtoon, niin Jukka näytti vaan, että älä luulekaan.

Nummelinille juhlaottelu oli senkin vuoksi erityinen, että hän pääsi pelaamaan poikansa Petterin kanssa SM-liigaa. Nummelinit nähtiin myös samassa pakkiparissa, vaikka suurimman osan ottelusta Timo puolustikin Marko Kiprusoffin parina.

Tuota ottelua lukuun ottamatta Nummelin pelasi kauden Kiekko -67:n paidassa. Farmisopimuksen ansiosta moni tulevaisuuden tähti käväisi 1. divisioonassa. Kauden aikana ”kuusseiskan” paidassa pelasivat muun muassa Jani Hurme, Fredrik Norrena, Aki Berg ja Mikko Eloranta.

Kauden 1993-94 paidan helmasta löytyi myös Aamusten mainos. Nummelinille mainostajilla ei kuitenkaan uran aikana ollut merkitystä. Sen sijaan yksi asia paidassa oli erittäin tärkeää.

– Ainakaan minulle ei ollut merkitystä, mitä paidassa luki. Mutta sillä oli iso merkitys, että numero oli 3.

Harva numero suomalaisessa jääkiekkohistoriassa yhdistyy yhtä vahvasti sukunimeen kuin numero 3 yhdistyy Nummeliniin. Ei ole sattumaa, että Nummelinin paita oli ensimmäinen, jonka TPS jäädytti. Tosin Timon jälkeen samalla numerolla on menestyksekkäästi pelannut Petteri Nummelin.

Nykyään numero 3 kulkee jo kolmannessa polvessa. Sitä kantaa TPS:n junioreissa pelaava Timon pojanpoika Rene Nummelin.

– Pelasin jääkiekkoakin muilla numeroilla, mutta jossain vaiheessa numero 3 muodostui tärkeäksi. En tosin muista, miten se tapahtui. Jalkapallossakin pelasin sillä numerolla, mutta jalkapallossa oli enemmänkin vaihtelua. Ainakin numeroilla 4 ja 6 pelasin, Nummelin muistelee.

Jos jollekin, niin Nummelinille, jää on ollut elämäntapa. Yli 70-vuotiaana Nummelinin on käynyt jäällä viisi kertaa viikossa. Ei siis ole ihme, että Nummelin myöntää korona-aikojen koetelleen.

– On se ollut kova paikka, kun on ollut pitkiä aikoja, etten ole päässyt jäälle. Voin suoraan sanoa, että se on asia, jota olen kaivannut, mutta pakko on ollut tilanteeseen sopeutua.

Täysin Nummelin ei ole poikkeusoloissakaan joutunut liikkumisesta luopumaan.

– Kun koittaa pysyä kaksivuotiaan lapsenlapsen perässä, liikuntaa tulee, Nummelin toteaa.

Ilkka Lappi