Kaarle Nestor Rantakari (1877–1948) oli viime vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä vaikuttanut puoluesihteeri, ansiokas päätoimittaja sekä myös kansanedustaja. Rantakari oli ennen kaikkea merkittävä taustavaikuttaja juuri ennen itsenäisyyttä vuosina 1905–17. Hän palasi takaisin 1930-luvun alun kiihkeinä vuosina. Rantakari oli merkittävä mielipidevaikuttaja Venäjän vallan ajan viimeisinä vuosina myös Turussa, jolloin hän työskenteli Uusi Aura -lehden päätoimittajana.

Hän kuului viime vuosisadan alun harmaiden eminenssien raskaimpaan sarjaan. Rantakari vaikutti todella moniin poliittisiin asioihin, mutta hän ei itse koskaan loistanut parrasvaloissa. Hän ei ilmeisesti ikinä edes halunnut sitä, vaan halusi vaikuttaa kulissien takana.

Rantakarin sukunimi oli vuoteen 1896 asti Grönqvist. Hänen perheensä eli varsin liikkuvaista elämää, sillä isä työskenteli ratamestarina. Rantakari kirjoitti ylioppilaaksi Tampereella ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1910.

Hän oli ehtinyt työskennellä toimittajana jo vuodesta 1901 lähtien, mutta siirtyi Suomalaisen puoleen puoluesihteeriksi vuonna 1905. Rantakari tunnettiin toiminnan miehenä, jonka tavoitteena oli kasvattaa Suomalaisesta puolueesta suurten kansanjoukkojen isänmaallinen liike.

Rantakari siirtyi puolueen palveluksesta takaisin lehtimieshommiin vuonna 1911. Tällä kertaa suuntana oli Turku ja Uusi Aura -lehti. Rantakari nosti Uuden Auran levikkiä merkittävästi ja hän otti erityisen vahvasti kantaa uuden Turun suomalaisen yliopiston puolesta. Tuo hanke toteutuikin pian Rantakarin päätoimittajakauden jälkeen.

Turun Rantakari jätti vuonna 1916, kun hänet valittiin Viipuriin pankinjohtajaksi. Hänet valittiin samana vuonna myös eduskuntaan Suomalaisen puolueen edustajana. Rantakarin pankinjohtajaura ajautui vuonna 1924 karille, kun Savo-Karjalan Osakepankki kärsi miljoonien luottotappiot.

Rantakari palasi takaisin politiikan kulisseihin P. E. Svinhufvudin presidenttikaudella. Hän toimi ulkoministeriön sanomalehtiosastolla vuodesta 1932 lähtien. Vuonna 1936 hänet valittiin Kokoomuksen puoluevaltuuskunnan jäseneksi, tällä kertaa J. K. Paasikiven suosituksesta.

Rantakari kannatti saksalaismielistä politiikkaa ja hänet kutsuttiin itsensä Adolf Hitlerin 50-vuotispäiville Berliiniin vuonna 1939. Viimeiset vuotensa Rantakari työskenteli freelancer-toimittajana sekä Saksan lähetystön tiedottajana.

Heikki Möttönen