VehmaalaislähtöinenAlbin Stenroos (1889–1971) kuului Suomen kestävyysjuoksijoiden kärkieliittiin viimeistään Tukholman vuoden 1912 olympialaisista lähtien. Hän voitti siellä nimitäin kympin pronssia Hannes Kolehmaisen vanavedessä.

Stenroos oli erittäin kokenut pitkien matkojen juoksija, mutta maratonia hän kokeili vain vuonna 1909. Vuonna 1923 hän innostui uudestaan tästä olympialaisten kuninkuusmatkasta ja aloitti määrätietoisen harjoittelun kohti Pariisin vuoden 1924 olympiakisoja.

35-vuotias Stenroos astui Pariisin maratonin lähtöviivalle erittäin hyvin valmistautuneena ja harjoitelleena. Suomalaisyleisö sai kuitenkin ylimääräisiä sydämentykytyksiä heti ensimmäisellä väliaikapisteellä, kun Härmän maratoonarit jolkottivat kaukana kärjen takana.

Viidennellä väliaikapaikalla alkoi sitten suomalaistenkin toivo heräämään, kun Stenroos oli kirinyt jo juoksun kakkoseksi. Kuudennella kontrollipaikalla Stenroos juoksi jo kärjessä ylhäisessä yksinäisyydessä. Vehmaan suuri poika dominoi loppujuoksua aivan miten tahtoi ja hän venytti lopulta eron italialaiseen Romeo Bertiniin lähes kuuteen minuuttiin. Stenroosin voittoaika oli 2.41.22,6. Niin ylivoimaisesti ei maratonin kultaa ole sen koommin voitettu.

Stenroos epäili loppujuoksunsa aikana erehtyneen reitiltä, koska muita juoksijoita ei näkynyt, eikä kuulunut. Turun Sanomien toimittaja oli kuitenkin huikannut matkan varrella helpottavan uutisen, Stenroos eteni ihan oikeaa reittiä.

Vehmaa on muistanut Stenroosia kahdellakin eri muistomerkillä. Suojeluskuntatalon Seuralan viereen pystytettiin vuonna 1926 punagraniittista tehty muistomerkki. Olympiasankari ja hänen Fredrika-äitinsä oli kunniavieraita, kun Maamieskoulun johtaja Selim Liipola kajautti ilmoille juhlapuheen. Muistomerkki siirrettiin kuitenkin jo 1930-luvun puolella nykyiselle paikalleen lähemmäksi paikallista urheilukenttää.

Vehmaan Saarikkalasta löytyy paikallisen kotiseutuyhdistyksen pystyttämä toinen muistomerkki, joka on vuodelta 1970. Se sijaitsee Stenroosin syntymäkodin paikalla ja vieressä kasvaa myös Albinin mukaan nimetty kuusi. Stenroos muutti kuitenkin jo lapsena Vehmaalta Mietoisten kautta Uuteenkaupunkiin.

Albin Stenroos asui suurimman osalta elämästään lopulta Helsingissä, jonka seuroja hän pääasiassa urallaan edusti. Hän ehti kantaa kuitenkin myös Turun Urheiluliiton mustaa paitaa.

Stenroos teki pitkän päivätyön arvolleen sopivassa paikassa, Helsingin Olympiastadionin isännöitsijänä. Kerran vehmaalainen on kuitenkin aina vehmaalainen.

– Kyllä minä ehdottomasti olen vehmaalainen. Eivät ne minua Helsingissä niin noteeraa, niin kuin Vehmaalla, juoksijamestari tunnusti.

Heikki Möttönen