Suomalainen ystävyyskaupunkitoiminta syntyi talvisodan aikana vuoden 1940 puolella. Silloin solmittiin ensimmäiset sopimukset suomalaisten ja ruotsalaisten kaupunkien kesken. Sotaa käyvä Suomi sai tämän uuden kanavan kautta aineellista apua siviiliväestölleen Ruotsista. Suomen ja Ruotsin välillä käynnistynyttä ystävyyskaupunkitoimintaa pidetään uranuurtajana koko maailmassa. Turun ystävyyskaupungiksi valikoitui ihan luonnollisistakin syistä Göteborg.

Ruotsin toiseksi suurin kaupunki oli erityisen suuressa roolissa Suomeen, ja erityisesti Turkuun, kohdistuneessa avustustyössä. 1940-luvun lopulla laskettiin, että Göteborg oli kantanut noin 30 prosentin taloudellisen vastuun koko ruotsalaisesta kummikaupunkiliikkeen avustustoiminnasta. Turku oli saanut näin todella avuliaan ja uskollisen ystävyyskaupungin kumppanikseen. Göteborg nimettiin Turun viralliseksi ystävyyskaupungiksi kuitenkin vasta vuonna 1946.

Ystävyyskaupunkitoiminta ei suinkaan tyrehtynyt sotavuosien jalkoihin, vaan toiminta oikeastaan vaan kiihtyi Suomen jälleenrakennuksen vuosina. Turun ja Göteborgin ystävyyskaupunkitoiminta kulminoitui Eric Borgströmiin (1909–95), joka toimi Göteborgissa niin sanotun Turku-komitean sihteerinä. Hän koordinoi Göteborgista tulleita lahjavaroja yhdessä Turun kaupungin päättäjien kanssa. Lahjoitusten konkreettiset tulokset näkyvät tänä päivänäkin erityisesti Aninkaistenmäen alueella.

Arkkitehti Risto-Veikko Luukkosen suunnittelema Suomen ensimmäinen konserttitalo valmistui vuonna 1952. Suomen arvostetuin kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen suunnitteli koko ystävyyskaupunkitoiminnan kunniaksi ja symboliksi ”Kun ystävyyssuhteet solmitaan” -patsaan, joka sijoitettiin vuonna 1955 konserttitaloa vastapäätä olevalle Puutorille. Patsaan kaksoiskappale löytyy Göteborgin kaupunginpuistosta.

Myös Aninkaisten ammattioppilaitoksen koulutalon rakentamiseen tuli runsaasti apua Ruotsin puolelta. Aluksi koulua jopa kutsuttiin Göteborgin ammattikouluksi. Niin ikään Luukkosen suunnittelemaan rakennukseen tuli erilaisia koneita ja muuta kalustoa lahjoitusten ansiosta. Parhaiten 1950-luvun alun hengen tavoittaa koulun yhteydessä toimivan Ravintola Aninkaisen ravintolasalissa, jossa on edelleen käytössä tuon ajan ruotsalaista sisustusarkkitehtuuria edustavat pöydät ja tuolit.

Koko komeuden kruunaa upea mahonkinen paneeli. Eric Borgströmin muistoreliefi löytyy koulun Aninkaistenkadun puoleisesta seinästä.

Heikki Möttönen