Hyvä ystävä ja valmentajakollega John Allen soitti ja esitti David Moorelle hämmentävän kysymyksen. Kyse ei ollut aprillipilasta. Allen pyysi Moorea miettimään ja vastaamaan vasta myöhemmin. David ensin nauroi, sitten mietti ja vastasi myöntävästi, ja näin hänestä tuli FC Interin Veikkausliigassa pelaavan edustusjoukkueen huoltaja.

Erikoista on se, että uusi toimenkuva ei ollut edes käynyt Brittein saarilta aikoinaan Suomeen pelaamaan saapuneen Mooren ajatuksissa, tuskin edes unissa. FC Interin sen hetkinen valmentaja Shefki Kuqi kaipasi joukkueensa englantilaistyyppistä huoltajaa. Allenin vinkistä sellainen löytyi omasta seurasta. Moore toimi FC Interin B-junioreiden valmentajana. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun ennakkoluuloton David teki rohkeita päätöksiä.

Päätöstä ryhtyä huoltajaksi helpotti se, että kun Moore oli tavannut urallaan useita mukavia huoltajia niin Englannissa kuin Suomessakin. Heidän joviaali elämänasenteensa oli tehnyt vaikutuksen samanhenkiseen Mooreen.

Paljon on tapahtunut niiden vuosien aikana, kun Moore saapui nuorena miehenä 1990-luvun puolessa välissä Myllykoskelle vahvistamaan Myllykosken Pallon takalinjoja. Birminghamissa syntynyt Aston Villan kasvatti sai mahdollisuuden lähteä kesällä 1996 Suomeen. Nuorukaisella oli ikää vasta yhdeksäntoista vuotta. MyPa tarvitsi puolustajaa loppukaudeksi.

Kuinka paljon tiesit Suomesta etukäteen?

- En yhtään mitään. Ei edes koulun maantieteen tunnilla kartta yltänyt Suomeen asti. Luin Suomesta tietosanakirjasta ja löysin sen kartalta. Eikä se ollutkaan kovin kaukana. Kun saavuin Helsingin lentokentälle, oli John Allen minua vastassa. Sinä olet varmasti David, kysyi John. Mistä tiesit, utelin. Täällä ei ole kovin montaa sinun näköistä kaveria, John totesi. Sopeutumista helpotti, kun apuna oli englanninkielinen kaveri, joka oli asunut Suomessa jo muutaman vuoden. Myllykoskella vastaanotto oli erinomainen. Seura piti hyvää huolta nuoresta miehestä, joka oli ensimmäistä kertaa ulkomailla.

Mooren kanssa keskustellessa sana ”perhe” toistuu usein. Davidilla on Englannissa kolme veljeä ja kaksi siskoa. Hän kokee eläneensä turvallisen lapsuuden perheensä kristillisessä ilmapiirissä. David sai kelpo kasvatuksen ja peri vanhemmiltaan hyvät arvot elämälle.

Kerro nuoruusvuosista ja perheestäsi.

- Isäni ja äitini muuttivat Englantiin Jamaikalta. He tulivat samalla lennolla, mutta eivät vielä siinä vaiheessa tunteneet toisiaan. He asettuivat asumaan Birminghamiin samalle asuinalueelle, ja näin he tutustuivat toisiinsa sekä menivät naimisiin. Asuimme Birminghamissa pitkän kadun varrella. Alueen lasten vanhemmat olivat tulleet siirtolaisina eri puolilta maailmaa. Totuin näin jo nuorena kansainvälisyyteen. Lapsuuteni oli hyvin onnellista aikaa. En voisi kuvitella parempaa ympäristöä kasvamiseen.

Moore aloitti jalkapallon pelaamisen muiden brittipoikien tavoin koulujoukkueessa. Innokkaimmat pelaajat pelasivat myös niin sanottuja sunnuntaipelejä. Kentänlaidalla oli aina myös kykyjenetsijöitä.

- Kehityin vähitellen ja sain kaksikin tarjousta. Valitsin Aston Villan, en Norwich Cityä.

Britannian toiseksi suurimmassa kaupungissa Birminghamissa on Aston Villan lisäksi kaksi muutakin tunnettua jalkapalloseuraa, Birmingham City ja West Bromwich Albion. Jälkimmäinen on Aston Villan pahin paikalliskilpailija, jonka nimeä ei Villan tosifani edes tohdi sanoa ääneen. Moorella olikin sopeutumista, kun hänen veljensä Darren Moore valittiin West Bromwich Albionin manageriksi.

- Olen silti veljestäni erittäin ylpeä. On vaikea kuvata sanoin, kuinka ylpeitä olimme, kun Darren nimitettiin West Bromwich Albionin manageriksi.

Säntillinen, ahkera ihminen, huomaavainen, ystävällinen, ei puhu koskaan pahaa kenestäkään. Nämä ovat sanoja, joita Davidin tuntevat ihmiset hänestä kertovat. Moorella on hymy herkässä. Hänellä on aina aikaa ystävälle, vaikka olisikin kiire, toteaa eräs Mooren hyvin tunteva.

Sinut tunnetaan iloisena kaverina. Mistä oikein positiivisuutesi kumpuaa?

- Minulla on ollut aina positiivinen asenne. Hymy auttaa. Minulla on karibialaiset juuret. Muistan, miten lapsena perheeni ja ystäväni pitivät viikoittain juhlia, kutsuivat toisiaan kylään. Tehtiin ruokaa, pelattiin dominoa, katsottiin krikettiä, naurettiin ja vitsailtiin. Minulla on paljon muistoja noista mukavista ajoista.

Tullessaan Suomeen, Moore oli yllättynyt englantilaisen jalkapallon suosiosta täällä.

- Eräänä lauantaina istuin pubissa syömässä ja katsoin Ylen maksuttomalta kanavalta Valioliigaottelua. Se oli hämmästyttävää. Ihan kuin kotona, mutta jo siihen aikaan Englannissa ottelut olivat siirtyneet maksuttomilta kanavilta kaupallisille kanaville.

Mooren piti olla Suomessa vain pari kuukautta. Nyt niistä ajoista on vierähtänyt jo yli kaksikymmentä vuotta. David on viihtynyt Suomessa yli puolet elämästään. Moni suomalainen seuraorganisaatio on tullut tutuksi. Mooren matka jatkui Myllykoskelta Jyväskylään, Lahteen, Tampereelle, Kuusankoskelle ja lopulta Turun seudulle. Vähitellen peliura vaihtui valmentajan roolin kautta FC Interin huoltajaksi.

Mooren aikana Suomen Veikkausliigassa pelasi useita huippupelaajia. Sami Hyypiä ja Jari Litmanen olivat juuri siirtyneet ulkomaille. Popovitš, Piracaia, António, Huttunen, Lius, Riihilahti, Forsell… Moore luettelee useita tuttuja sen ajan pelimiehiä.

- Olen etuoikeutettu, kun saan olla yhä tekemisessä jalkapallon kanssa. Saan olla osa joukkuetta. Paremmin ei voisi olla. Rakastan todella sitä ilmapiiriä, joka on pukuhuoneessa. Pelaajien vitsailua, tarinointia, iloja ja suruja. Huoltajan työ on osa tätä ympäristöä. Joukkueesta tulee kuin oma perhe. FC Inter on myös kuin yksi iso perhe, etenkin nykyisin, kun seura on lisännyt yhteistyötä seuran eri osastojen kanssa.

Jos ura viheriöllä ei olisi edennyt, Moorella oli varasuunnitelma.

- Jos en olisi saanut ammattilaissopimusta, olisin halunnut mennä opiskelemaan yliopistoon. Toiveeni oli tulla maantieteen opettajaksi.

Jalkapallomaailma on ympäristö, jossa tulevaisuutta on vaikea ennakoida. Moore ei ole varma, mitä hän tekee tulevaisuudessa.

- Et voi koskaan tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Olen ”family man”, koen koti-ikävää ja kaipaan kotimaani ruokaa. Olisi hienoa pukea Aston Villan fanipaita ylle mennä kannustamaan otteluun. Arvostan kuitenkin sitä elämää, mitä minulla on Suomessa. Nautin täällä elämisestä. Minulla on Suomessakin perhe ja kaikki on hyvin.

Hannu Tuominen