Turkulaisen lasimaalaustaiteen merkkiteoksia löytyy edelleen eri puolilta kaupunkia. Wladimir Swertschoffin Turun tuomiokirkkoon suunnittelemat lasimaalaukset 1870- ja 1880-luvuilta ovat suomalaisen julkisen lasimaalaustaiteen esikoistyötä. Tämä erikoinen taiteen ala pääsi Turussa kunnolla vauhtiin 1900-luvun alussa, jolloin kaupungissa oli tuotteliain lasitaiteen kausi meneillään. Tuolloin elettiin art nouveau -aikakauden kukoistusta. Uutta alan tekniikkaa oli amerikkalaisen mallin mukaan lyijylasitekniikka.

Saksalaissyntyinen Willy Baer (1875–1961) oli tuolloin Turun ehdottomasti merkittävin lasitaiteilija. Berliinissä opiskelleesta Baerista tuli turkulainen vuonna 1901. Hänellä oli vuosina 1902–15 alalle erikoistunut yritys, Willy Baerin Atelieri. Yrityksen spesiaalialaa olivat erityisesti rakennusten kiinteät lyijylasityöt.

Hän toteutti töitään tiiviissä yhteistyössä useiden Turussa vaikuttavien merkittävien arkkitehtien kanssa. Baerin kädenjälki näkyy edelleen esimerkiksi hotelli Hamburger Börsissä (1903) sekä Mikaelinkirkossa (1905). Mikaelin kirkon kuori-ikkunoiden lyijylasityöt kokivat kovia, kun koko Portsa joutui talvisodan pommisateeseen. Onneksi sentään kirkon sisäänkäynnin sekä lehtereiden yläpuoliset lasityöt säilyivät myös jälkipolville.

Eräs taiteilijan upeimmista lyijylasitöistä sijaitsee Yliopistonkadun ja Käsityöläiskadun kulmassa, vanhan Turun Kirjekuoritehtaan talon julkisivussa.

Oma lukunsa on Aurakadun rinnetontille vuonna 1908 valmistunut Turun kauppaopisto ja sen vertaansa vailla olevat lasityöt. Tämä Baerin kokonaisuus kuuluu tätä nykyä Turun kaupungin taidekokoelmaan. Kaikkein pikantein yksittäinen työ on pääportaikon ikkuna, joka on myös kooltaan Baerin suurin säilynyt yksittäinen lasityö. Kolmijakoinen ikkuna koostuu Turun vaakunasta, kaupan tunnuskuvana tunnetusta Merkuriuksen sauvasta sekä savuavan tehtaanpiipun, vasaran ja hammaspyörän muodostamasta kokonaisuudesta.

Kaiken yläpuolella on aurinkoa vasten kuvattu maapallo. Alimmasta osasta löytyy hedelmäpuun oksia. Kokonaisuus viittaa vahvasti kaupankäynnin kansainvälisyyteen.

Baerin alkuvuosien art nouveau -tyyli viittasi lähinnä Belgiaan ja Ranskaan. Tämä siro ja taipuisa viivatyyli oli Suomen oloissa varsin vähän käytetty. Myöhempien vuosien esikuva löytyi tyylitellystä itävaltalaisesta Wiener-Jugendista. Baer myös piirsi ja maalasi, mutta hänen muu taiteensa on jäänyt selvästi lasitaiteen varjoon.

Baerin tytär, musiikinopettaja Inge Lydecken, on lahjoittanut isänsä perintöä Åbo Akademin kirjastolle.

Heikki Möttönen