Turun Raittiuskerho, TuRaKe? Etkö ole koskaan kuullutkaan. Eipä ole ihme, sillä joukkue on vastikään ilmestynyt Turun alueen jalkapallokartalle. Sarjataso on Kutonen, piirin alin sarja.

Erikoisesta nimestään huolimatta kyse ei ole mistään pyhäkoulujoukkueesta. Seuran pelipaitaakin koristaa paikallisen pubin mainos.

– Kyllähän joukkueemme nimi, Turun Raittiuskerho, on herättänyt heti positiivista hilpeyttä. Ennen Kutosen pelejä pelasimme piirin harrastesarjaa nimellä FC Allianssi. Sen tilalle halusimme hieman tuoreemman nimen ja päädyttiin Turun Raittiuskerhoon. Emme kuitenkaan edusta mitään raittiusliikettä, kertoo joukkueen puuhamies Matias Harjuhahto.

Länsi-Suomen piirin alimmallakin sarjatasolle voi ilmoittautua vasta, kun seura on virallisesti perustettu.

– Kevättalvella syntyi ajatus perustaa oma jalkapallojoukkue. Sain mukaan viisihenkisen porukan, mistä muodostettiin seuran johtokunta. Selvitimme, mitä pitää ottaa huomioon, kun perustetaan virallinen jalkapalloseura.

Ennen yhdistyksen perustamista piti varmistaa, että joukkueeseen saadaan riittävästi pelaajia.

– Keräsimme vanhoja kavereita yhteen, jotka olivat pelanneet jalkapalloa eri joukkueissa. Kaikilla joukkueemme pelaajilla on jalkapallotaustaa. Olemme suurin piirtein samanikäisiä 1990-luvun lopulla syntyneitä. Tämä on meidän ensimmäisen kausi, joten kaverit eivät ole vielä ehtineet kovin paljon olemaan edes yhdessä.

Illan ottelussa vastustaja, kotijoukkue, on Atleetikko Klubi Turku, AKT, joka sekin nimellään synnyttää mielikuvan jostain muusta lajista kuin jalkapallosta. Ottelu pelataan Raision Raikulan hyväpintaisella luonnonnurmella. Turun Raittiuskerho pelaa kotiottelunsa Raunistulan tekonurmella.

– Meillä on sopimus Turun Weikkojen kanssa. Maksamme heille jokaisesta kotipelistä kentän käytöstä.

Heti alkuvihellyksestä alkaen näkee, miten näillä pelimiehillä on yllättävän hyvin pallo hallussa ja potkutekniikka kunnossa. Turun alueen juniorituotanto aina Nappulaliigasta alkaen tuottaa runsaasti pelaajia, joista vain aniharva yltää pääsarjatasolle. Moni jatkaa harrastustaan alasarjoissa.

Pari TuRaKen pelaajaa vaikuttaa jo entuudestaan tutulta.

– Aleksi Ojanperä siirtyi meille Kaarinan Pojista. Kaikesta näkee, miten hän on pelannut aikaisemmin korkeammalla sarjatasolla. Puolustuksessa meillä on Samuel Polack, Steven Polackin poika.

Kutosessakin pelataan voitosta ja sarjapisteistä, ja se näkyy. Vaikka pelaajien taitotaso ei ole pääsarjatasoa, on yritystä sitäkin enemmän. Keskikentällä ei juurikaan nähdä Veikkausliigasta tuttua puuduttavaa taaksepäin ja sivulle syöttämistä. Alasarjoissa ei peruutella. Rintamasuunta on aina kohti vastustajan maalia.

Kunnon brittifutismeiningillä, pitkä pallo ja perään -taktiikalla, syntyy solkenaan maalipaikkoja. Ottelussa nähdäänkin seitsemän maalia, joista pari komeinta mahtuisi Urheiluruudun maalikimaraan.

Peliaika on tavanomainen kaksi kertaa 45 minuuttia. Vaihto-oikeus on rajaton. Otteluissa on vain yksi tuomari. Loppua kohden väsymyksen jo painaessa ilmestyy tuomarin taskusta tukku keltaisia kortteja, jopa yksi punainen. Lopuksi kuitenkin kätellään rehdisti ja poistutaan kentältä hymyssä suin.

– Tämä ensimmäinen kausi menee opetellessa, mutta tulevaisuudessa voimme toki noustakin. Talvella pelaamme futsalia, jotta tuntuma säilyy.

Hannu Tuominen