MSc Luca Rugiu selvitti Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan ilmastonmuutoksen seurausten, veden lämpenemisen ja suolapitoisuuden pienenemisen, vaikutuksia kolmeen Itämeren kivikkorantojen avainlajiin. Tutkimuksessa selvisi, että rakkolevä ja sillä elävä kasvinsyöjä-äyriäinen, leväsiira, ovat herkkiä ennustetuille muutoksille ja saattavat muutosten myötä kadota Selkämereltä ja Merenkurkusta.

Toinen rakkolevälaji, pikkuhauru, kestää ympäristönmuutoksia paremmin. Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että populaatioiden geneettinen muuntelu saattaa jossain määrin auttaa lajeja sopeutumaan muuttuviin elinolosuhteisiin.

Suojaa ja ravintoa tarjoava rakkolevä on kivikkorantojen eliöyhteisöjen perusta lähes koko Itämeren alueella. Rakkolevän sukulaislajilla, pääasiassa Selkämeren ja Merenkurkun alueella esiintyvällä pikkuhaurulla on samanlainen tehtävä. Lähes koko Itämerelle levittäytynyt rantavyöhykkeen kasvinsyöjä leväsiira on kalojen keskeinen ravintokohde.

Rugiu selvitti tutkimuksessaan lajien kestävyyttä muuttuvissa olosuhteissa ja lajien vasteen vaihtelua Itämeren eri alueilla.

– Pohjoisimpien alueiden, Selkämeren ja Saaristomeren rakkolevä ja leväsiira sietivät huonosti ennustettua suolapitoisuuden alenemista ja lämpötilan nousua. Levinneisyydeltään pohjoinen pikkuhauru sen pärjäsi varsin hyvin, Rugiu kertoo.

Tutkimuksessa selvisi, että keskisen Itämeren rakkolevä ja leväsiira kärsivät ennustetuista muutoksista, mutta vähemmän kuin pohjoisimpien alueiden populaatiot. Itämeren suualueelta Kattegatista kerätyt rakkolevä ja leväsiira sietivät ympäristönmuutoksia kaikkein parhaiten.

– Tulokset viittaavat siihen, että rakkolevän ja leväsiiran levinneisyysalueen pohjoisraja siirtyy etelään päin. Keskisen ja eteläisen Itämeren populaatiot saattavat kuitenkin sopeutua ennustettuihin ympäristönmuutoksiin, Rugiu summaa.

Rugiu selvitti myös, sietävätkö jotkut paikallispopulaatiot tai jotkut niiden yksilöt muuttuvia olosuhteita muita paremmin.

– Sietokyvyltään vahvat yksilöt paitsi selviävät muuttuvissa olosuhteissa myös siirtävät sietokykyä tuottavia geenejä jälkeläisilleen eli pystyvät sopeutumaan ympäristönmuutokseen perinnöllisesti. Populaatioiden geneettinen muuntelu saattaa siis auttaa lajeja sopeutumaan muuttuvaan ympäristöön, ainakin jossain määrin, Rugiu toteaa.

Ilmastonmuutoksen vaikutusten ymmärtäminen meriekosysteemeissä on tärkeää, jotta suojelusuunnitelmat ja luonnonhoitoa koskevat päätökset voidaan perustaa tutkimustietoon.

– Eliöyhteisöjen muuttuminen vaikuttaa ekosysteemin toimintaan sekä sen tarjoamiin ekosysteemipalveluihin, joita ovat esimerkiksi kalastus, matkailu ja vapaa-ajanvietto. Lajienvälisten vuorovaikutusten muutosten aiheuttamat epäsuorat yhteisövaikutukset ovatkin yksi tärkeä jatkotutkimuksen aihe, Rugiu toteaa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)