Perhe. Jalkapallo. TPS. Siinä kolme merkittävää sanaa tärkeysjärjestyksessä, jotka liittyvät Mikko Hyyrysen perheen elämään. Miehet pelaavat futista ja äiti Saara pyörittää viisihenkisen perheen arkea. Hyyrysillä pelataan jalkapalloa perheen ehdoilla.

Mikko Hyyrynen ei ole syntynyt Turussa eikä ole edes Turun Palloseuran juniorikoulutuksen kasvatteja, silti hänestä on tullut melko lyhyessä ajassa eräs seuraikoneista.

Mikko ei ole ainoa, joka on Hyyrysen perheessä hurahtanut futikseen. On nimittäin helppo arvata, mistä aiheesta perheen ruokapöydässä keskustellaan. Mikon alakouluikäiset pojat, Valtteri ja Kristian, pelaavat myös jalkapalloa, tietysti Raitapaidoissa. Perheen äiti, Saara, on TPS:n naisten ja miesten edustusjoukkueiden fysioterapeutti.

Eikä tässä vielä kaikki. Perheen nuorimmainen, alle vuoden ikäinen Max, on jo myös tuttu näky TPS:n kotiotteluissa. Ollos siis huoleton, sillä Hyyrysen perheen pelimiehiä riittää jatkossakin TPS:n organisaatiossa.

Joukkueessa tarvitaan aina vähintään yksi ”kuulapää”, totesi Mikkoa nuorempi Jarno Heinikangas, Maxin kummisetä, lopettaessaan uransa TPS:ssä. Niinpä Mikon seuraura jatkuu yhä, tosin kaksoisroolissa, sekä pelaajana että valmentajana.

Peliura päättyy, kun jään muiden pelaajien jalkoihin, on Mikko aikoinaan todennut. Joten ihan vähään aikaan ei ole tiedossa jäähyväisottelua. Sen verran isossa roolissa, esimerkkinä joukkueen poikaklopeille, Mikko on TPS:n hyökkäysosastolla. Konkarisentterin kovaääniset ohjeistukset nuoremmille kuuluvat katsomoon asti. Pitäisikö huolestua, kun liki nelikymppisen nestorin pelipaikka ei ole edes uhattuna?

TPS:n alkukausi oli sen verran takkuinen, että lievästä loukkaantumisesta kärsinyttä kokenutta sotaratsua kaivattiin kentälle. Niinpä kesän aikana TPS on Mikon myötä noussut sarjan kärkikahinoihin.

Etelä-Karjalassa Lappeenrannassa syntynyt Mikko Hyyrynen aloitti pääsarjatasolla FC Lahdessa vuonna 2001. Vuotta myöhemmin tuli siirto Turkuun Ykkösessä pelanneeseen ja kauden päätteeksi Veikkausliigaan nousseeseen Turun Palloseuraan. Viisi vuotta vierähti Aurajoen rannalla, jonka jälkeen ura jatkui Myllykosken Pallossa, FF Jarossa ja JJK:ssa.

Turun Palloseuran pahimmat ”hullut vuodet” Mikko oli muualla korkoa kasvamassa. Vuonna 2012 mies palasi takaisin Turkuun, kokeneena duunarimiehenä, nostamaan taloudelliseen kurimukseen ajautunutta Tepsiä takaisin pinnalle. Kausi 2017 on Mikko Hyyrysen, valmentaja Mika Laurikaisen luottomiehen, jo yhteensä kymmenes kausi Turun Palloseurassa.

Kun lähes neljäkymmentä vuotta on mittarissa, ei peliuran jatkuminen ole enää itsestäänselvyys. Kroppa vaatii jatkuvaa huoltoa. Mikon kohdalla asiantuntija löytyy läheltä, omasta perheestä. Saara liikunnan ammattilaisena ja entisenä kilpaurheilijana tietää, mitä huippu-urheilu vaatii. TPS:ssä Saaran vastuulla on loukkaantuneen pelaajan alkukuntoutus.

- Mikko on aina pitänyt huolta kropastaan esimerkiksi venyttelemällä joka ilta. Pikkuvamman tullessa olen pystynyt hoitamaan sen ennen kuin siitä on tullut suurempi ongelma. Tarvittaessa Mikko on saanut erityisapua isältäni, joka on ortopedi ja fysioterapeutti äidiltäni. Meidän perheessä on terveellisimmän elämäntavatkin kuin monessa muussa urheilijaperheessä, kertoo Saara tärkeästä roolistaan taustajoukoissa.

- Minulle lihaskunnon huolehtiminen on tärkeää. Monelle se on pakkopullaa. Itselleni se on luontainen tapa, myös peliuran jälkeen, kertoo Mikko olemalla hyvänä esimerkkinä nuoremmille pelaajille.

Pelit, edustuksen apuvalmentajan rooli ja TPS:n junioripuolen valmennuspäällikön tehtävät pitävät Mikon arjen kiireisenä. Saaran puolesta peliura saa jatkua niin kauan kuin aviomies haluaa. Ennemmin tai myöhemmin on aika siirtyä kokonaan valmennuksen puolelle.

- Mahdollisesta sarjanoususta huolimatta tuskin enää pelaan Veikkausliigassa. Ei ole tarkoitus pelata kehäraakkina. Minulla on Suomen toiseksi korkein jalkapallon valmentajatutkinto valmiina. Nyt sydäntäni lähellä on TPS. Haluan kehittää junioritoimintaa alhaalta ylöspäin sille tasolle, missä sen pitääkin olla.