Valtakunnan ääneksi hän nousi viimeistään 1970-luvulla. Virtasen selostukset ja Yleisradion lähetykset nostivat englantilaisen jalkapallon huippusuosioon Suomessa. Virtasen vuonna 1970 alkanut ura suorien lähetysten selostajana kesti aina vuoteen 1988. Turkulaisen harkitseva tyyli upposi ja hän oli tuttu ja turvallinen osa suomalaista lauantai-illan viettoa vuosikaudet. Tupakkakin kärysi selostusten aikana ja se kuului olohuoneisiin asti.

Matsit selostettiin aina suorina, ensin Pasilasta, sitten Tampereelta ja lopuksi Turusta käsin. Virtanen pääsi vain muutaman kerran paikan päälle, muuten selostettiin tavallisesta televisioruudusta. Otteluihin valmistautumisessa oli oma haasteensa, sillä itse peli ratkesi yleensä vain paria päivää aikaisemmin. Omat haasteensa toi myös tekniikka. Virtasen kanssa studiossa touhusi tilastomies Max Westerberg, joka sai apua Ruotsin television puolelta. Joka tapauksessa suomalaisten rakkaus brittifutista kohtaan oli syntynyt.

Turussa palloilutapahtumien keskipiste vuoteen 1952 asti oli Urheilupuisto. Kiekkoa lätkittiin montussa ja jalkapalloa pelattiin päästadionilla. Olympialaiset siirsivät painopisteen Kupittaalle. Turussa oltiin huolissaan, että löydetäänkö sinne Kupittaalle lainkaan. Jääkiekko on edennyt sen jälkeen Artukaisiin asti. Nimen omaan Kupittaan vuosina Virtasesta kehittyi myös paikallinen kuuluttajalegenda molemmissa lajeissa.

Kuuluttajat saivat tarkkoja ohjeita liitoilta ja myöhemmin liigoilta kuuluttamisen etiikasta. Kuuluttajien kuningas vähät välitti annetuista ohjeista. Ne olivatkin turhia, koska hän ei vetänyt koskaan liikaa kotiinpäin, vaan arvosti aina myös vieraita. Virtasella oli omat hyväksi todetut metodinsa ja niihin turkulaiset tottuivat vuosikymmenten aikana.